Pää kylmänä harrastesiipikarjan mykoplasman kanssa

Harrastesiipikarjan omistajat ovat etsineet vilkkaasti tietoa siipikarjan mykoplasmasta ja sen hoidosta ulkomaisista lähteistä. Hoitokäytännöt eivät sellaisenaan sovellu Suomeen.

Eläinlääkärin vastuulla on vastata siitä, että lääkityslainsäädäntöä noudatetaan. Tarttuvien tautien leviämisen estämisessä tarvittaisiin harrastepuolella paljon lisäpanostusta.

M. gallisepticum on levinnyt laajasti harrastesiipikarjaan

Mycoplasma gallisepticum -tartunta on todettu yhteensä 33 harrastesiipikarjan pitopaikassa (tilanne 20.8.2015). Tartuntaa on todettu eri puolilla Suomea, lukuunottamatta Lappia. Kaupallisilla siipikarjatiloilla tartuntaa ei ole todettu. Taudin alkuperää ei ole pystytty jäljittämään, mutta epäilynä on taudin tulo maahan laittoman tuonnin yhteydessä. Näytteistä on todettu myös M. synoviae -tartuntoja.

Laajan levinneisyyden vuoksi Evira on esittänyt maa- ja metsätalousministeriölle, että M. gallisepticum -tartunta siirrettäisiin valvottavista eläintaudeista ilmoitettaviin eläintauteihin. Maa- ja metsätalousministeriön asetusluonnos on lausunnolla 28.8. asti. Niin kauan kun tauti on luokiteltu valvottavaksi eläintaudiksi, aluehallintovirasto antaa tartuntapitopaikoille päätöksen taudin leviämisen estämiseksi. Päätöksellä muun muassa kielletään lintujen ja munien siirtäminen toisiin pitopaikkoihin. Tartuntapitopaikkojen kontaktien selvittämistä jatketaan ja sellaiset kontaktitilat, joilla on kliinisiä oireita, tutkitaan.

Eläinlääkärin on päätettävä mikrobilääkehoidosta

Siipikarjan mykoplasman lääkintään on harrastajien keskustelufoorumeilla annettu ohjeita enrofloksasiini-injektioista, tylosiinista ja fusidiinihappoa sisältävien silmätippojen käytöstä. Onpa suositeltu myös munien desinfektioon tylosiiniliuoksen käyttöä.

Mikrobilääkkein mykoplasma ei ole juurittavissa sen kerran saaneesta lintuparvesta. Lääkityksellä voidaan lievittää oireita, mutta sillä ei voida estää joidenkin lintujen jäämistä kantajiksi. Kantajat levittävät tautia edelleen toisiin lintuihin ja munien kautta seuraavaan sukupolveen. Jos omistaja haluaa päästä eroon tartunnasta, hän voi lopettaa parven linnut ja puhdistaa ja desinfioida tilat huolella. Uudet munat ja linnut hankitaan vain mykoplasmasta vapailta tiloilta sen jälkeen, kun aluehallintovirasto on kumonnut pitopaikkaa koskevat rajoitukset.

Lääkityspäätös tulee aina tehdä näytteiden tutkimustulosten perusteella. Vakavimmat siipikarjan taudit, lintuinfluenssa ja Newcastlen tauti, tulee aina ensin sulkea pois. Lääkitystä voi harkita silloin, kun mykoplasmaan sairastuneilla linnuilla on vakavia oireita ja sairastunut parvi halutaan pitää hengissä. Oireet ovat tähän asti olleet melko lieviä. Evira on linjannut, että fluorokinoloneja ei tule käyttää siipikarjan mykoplasman hoitoon.

On hyvä, että harrastajat ovat kiinnostuneita lintujensa taudeista ja niiden hoidosta. Miten tämä sama tarmo siirtyisi tiedon välittämiseen tautisuojauksesta?

Lue lisää:
Eviran tiedote ensimmäisestä tautitapauksesta 12.6.2015
Tautitilanteen kehittymisestä Eviran Ajankohtaista eläintaudeista -palstalta
Siipikarjan mykoplasman lääkinnästä päättää aina eläinlääkäri

Lisätietoja:
ylitarkastaja Tiia Tuupanen, p. 040 489 3348 (taudin valvonta ja esiintymisen seuranta)
ylitarkastaja Liisa Kaartinen, p. 040 554 2238, liisa.kaartinen@evira.fi (lääkitsemissäännökset)

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400