Korkeapatogeenista lintuinfluenssaa Euroopassa – siipikarja suojattava luonnonvaraisilta linnuilta

Saksassa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa on todettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa H5N8 siipikarjassa. Samankaltaista virusta on todettu Saksassa myös luonnonvaraisessa linnussa. Tartunnan epäillään tulleen Eurooppaan luonnonvaraisten muuttolintujen mukana. Suomessa siipikarjatiloilla on syytä huolehtia hyvästä bioturvallisuudesta.

Tautitilanne

Korkeapatogeenista, alatyypin H5N8 lintuinfluenssa todettiin ensimmäisen kerran Euroopassa marraskuussa 2014 saksalaisella kalkkunatilalla. Tämä jälkeen lintuinfluenssatapauksia on todettu yhdellä ankkatilalla Iso-Britanniassa sekä usealla siipikarjatilalla Hollannissa. Siipikarjassa virus on aiheuttanut selviä kliinisiä oireita, kuten kohonnutta kuolleisuutta ja muninnan laskua. Kuitenkin ankoissa oireet, ja erityisesti kuolleisuus, ovat olleet vähäisempiä kuin kanoissa. Kaikkien tartunnan saaneiden tilojen linnut on lopetettu ja hävitetty ja tilojen ympärille on perustettu rajoitusvyöhykkeet. Saksassa samankaltaista H5N8-virusta on todettu myös metsästetystä luonnonvaraisesta tavista.

Aiemmin tänä vuonna korkeapatogeenista lintuinfluenssaa H5N8 on todettu Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Erityisesti Etelä-Koreassa H5N8 on aiheuttanut runsaasti taudinpurkauksia siipikarjassa. Lisäksi virusta on todettu luonnonvaraisista linnuista, sekä kuolleena löydetyistä että terveistä vesilinnuista. Euroopassa todetut H5N8-virukset ovat läheistä sukua Aasiassa todetuille viruksille. Tartunnan epäillään tulleen Eurooppaan muuttolintujen mukana. Luonnonvaraisissa vesilinnuissa lintuinfluenssa voi olla oireeton.

Tautisuojauksesta huolehdittava

Suomalaisilla siipikarjatiloilla tulee huolehtia hyvästä biotuvallisuudesta ja tarvittaessa tehostaa tautisuojausta. Sekä suorat että epäsuorat kontaktit luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä tulisi estää. Hyvällä tautisuojauksella ehkäistään myös muiden taudinaiheuttajien (esim. paramyksovirus-1, salmonella) leviäminen luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus 386/2006 edellyttää, että siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai muussa paikassa, johon luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse. Siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, jossa on runsaasti luonnonvaraisia vesilintuja. Siipikarjalle annettava juomavesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa luonnonvaraisia vesilintuja on paljon, jos vettä ei ole kuumennettu tai desinfioitu.

Lintuinfluenssaepäily ja seuranta

Jos siipikarjassa todetaan lintuinfluenssaan viittaavia oireita, kohonnutta kuolleisuutta tai muutoksia tuotannossa, tulee asiasta ilmoittaa kunnan- tai läänineläinlääkärille. Veden ja rehun kulutuksen tai munantuotannon lasku voivat olla merkkejä lintuinfluenssatartunnasta. Ilmoituksen johdosta kunnan- tai läänineläinlääkärin on arvioitava tilanne pitopaikassa ja tarkastettava linnut kliinisten oireiden varalta. Jos muuta selvää syytä muutoksille ei ole, tulee linnuista ottaa näytteitä. Näytteenotosta sovitaan läänineläinlääkärin ja Eviran kanssa.

Sairaita tai kuolleena löydettyjä luonnonvaraisia vesi- ja petolintuja toivotaan Eviraan lintuinfluenssatutkimuksiin. Luonnonvaraiset linnut lähetetään kokonaisina Eviran Oulun toimipaikkaan. Evira seuraa vuosittain lintuinfluenssan esiintymistä sekä siipikarjassa että luonnonvaraisissa linnuissa. Korkeapatogeenista lintuinfluenssaa ei ole koskaan todettu Suomessa.

Ihmisten terveys

H5N8-lintuinfluenssavirusta ei ole todettu koskaan ihmisillä. ECDC on arvioinut, että virustyypin aiheuttama uhka ihmisille on hyvin matala. Riskiä voi aiheutua ihmisille, jotka ovat suorassa kontaktissa sairastuneisiin lintuihin.

Lue lisää:
Lintuinfluenssa
OIE: kysymyksiä ja vastauksia
Tilatason tautisuojaus (ETT)
MMM asetus 386/2006 (D 37)
ECDC

Lisätietoja:
ylitarkastaja Tiia Tuupanen, p. 040 489 3348
tutkija Niina Tammiranta, p. 040 489 3377

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400