Selkärangattomien eläinsuojelu

Eläinsuojelulakia (247/1996) sovelletaan kaikkiin eläimiin. Täten eläinsuojelulakia sovelletaan myös selkärangattomiin eläimiin kuten rapuihin, simpukoihin, hämähäkkeihin ja mehiläisiin. Eläinsuojelulain 3 §:n mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Eläinten pitopaikkaa ja eläinten hoitoa koskevia säännöksiä löytyy niin eläinsuojelulaista kuin eläinsuojeluasetuksestakin (396/1996). Säännökset ovat luonteeltaan yleisiä ja koskevat kaikenlaisten eläinten, siis myös selkärangattomien pitämistä ja hoitoa.

Selkärangattomien eläinten pitopaikka
Pitopaikassa olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan. Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua.

Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Valaistuksen tulee olla sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja että eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa asianmukaisesti. Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä.

Selkärangattomien eläinten hoitaminen
Eläinsuojelulain 5 §:n mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläinsuojeluasetuksen 10 §:ssä todetaan, että jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

Sairastuminen
Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava.

Lopettaminen
Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Lopetus on suoritettava siten, ettei eläimelle aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Elintarvikekäyttöön tarkoitetut selkärangattomat eläimet
Voimassa olevassa eläinsuojelulainsäädännössä ei ole erillisiä säännöksiä elintarvikkeeksi tarkoitettujen selkärangattomien eläinten pidolle. Eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa olevat yleiset säännökset eläinten pitopaikasta ja hoidosta koskevat kuitenkin myös elintarvikkeeksi tarkoitettuja selkärangattomia eläimiä.

Selkärangattomat seura- ja harrastuseläiminä
Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista säädetään maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (2/EEO/1998). Päätöksen liitteissä on annettu pitopaikalle yleisiä vaatimuksia ja olosuhdevaatimuksia sekä eläinten hoitovaatimuksia. Liitteessä 11 on annettu joitakin vaatimuksia nimenomaan selkärangattomien eläinten pitopaikalle. Pitopaikan lattialla tai pohjalla on oltava eläinlajille sopivaa materiaalia. Tarvittaessa materiaalia on oltava niin paljon, että eläin voi kaivautua sen alle. Materiaalin kosteuden on oltava eläinlajille sopiva. Pitopaikassa on tarvittaessa oltava eläimille sopivia piiloutumispaikkoja sekä kiipeilymahdollisuus lajeille, jotka sitä tarvitsevat. Pitopaikan valaistuksen, lämpötilan ja ilmankosteuden tulee olla eläinlajille sopivia. Pitopaikassa on tarvittaessa oltava erilaisia lämpötila-alueita.

Selkärangattomat ja eläinsuojelutarkastus
Epäiltäessä eläinsuojelulain vastaista toimintaa suorittaa eläinsuojeluviranomainen myös selkärangattomien eläinten kyseessä ollessa eläinsuojelutarkastuksen ja pyrkii arvioimaan, täyttääkö kyseinen selkärangattomien eläinten pito eläinsuojelulainsäädännön minimivaatimukset. Tarvittaessa eläinsuojeluviranomainen antaa eläinsuojelulain 42 §:n mukaisen määräyksen tai kiellon tai ryhtyy 44 §:n mukaisiin kiiretoimenpiteisiin. Selkärangattoman eläimen kyseessä ollessa voi kuitenkin olla vaikea todeta, onko sille aiheutettu tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa.

Lisätietoja:
Eläinlääkintötarkastaja Riikka-Elina Lahdenperä, p. 020 77 24220

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400