Bluetongue eli sinikielitauti

Sinikielitauti on bluetongueviruksen (reovirus, orbivirus) aiheuttama märehtijöiden sairaus, joka leviää polttiaishyönteisten välityksellä. Tärkeimpänä vektorihyönteisenä Euroopassa on tähän asti pidetty Culicoides-suvun lajeista Culicoides imicolaa, Culicoides obsoletusta, Culicoides scoticusta ja Culicoides pulicarista. Tähän saakka olemassaoleva tieto bluetonguen vektorihyönteisistä on kuitenkin ollut puutteellista.

Bluetongue-virusta tunnetaan 24 eri serotyyppiä. Tautia esiintyy yleisesti Afrikassa, Amerikassa, Australiassa, Lähi-Idässä sekä eräillä alueilla Etelä-Aasiassa ja Oseaniassa. Euroopan maista sitä on esiintynyt toistuvasti Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa (Korsika), Italiassa, Kreikassa ja Bulgariassa.

Tauti aiheuttaa märehtijöillä silmä- ja sierainvuotoa, haavaumia ja rupia turvassa ja sorkissa sekä turvotusta päässä, utareissa ja jaloissa. Kieli muuttuu useimmiten jossain vaiheessa siniseksi. Kuolleisuus ei yleensä ole merkittävää, tosin on todettu eläinlaji- ja rotukohtaisia eroja. Koska sinikielitauti ei karjassa tartu suoraan eläimestä eläimeen, vaan ainoastaan vektorihyönteisten välityksellä, yleensä vain osa karjan eläimistä sairastuu.

Sinikielitauti ei tartu ihmiseen. Vastustuksellisena erona esim. suu-ja sorkkatautiin tai lintuinfluenssaan nähden on, että eläinten tappoa ei käytetä bluetonguen vastustuskeinona.

Sinikielitautitilanne Euroopassa

Elokuun puolivälissä 2006 Euroopan bluetongue-tilanne muuttui ratkaisevasti. Silloin todettiin miltei samanaikaisesti bluetongue-tapauksia useilla nauta- ja lammastiloilla Alankomaissa, Belgiassa ja Saksassa. Hiukan myöhemmin tautia todettiin myös Ranskassa ja Luxemburgissa.

Lokakuun alkuun 2007 mennessä bluetonguetapauksia on todettu yhteensä 5051 tilalla Alankomaissa, 4138 tilalla Belgiassa, 11 321 tilalla Saksassa, 940 tilalla Luxemburgissa ja 2117 tilalla Ranskassa. Ranskan tapauksista 1834 on serotyyppi 8:n aiheuttamia tilalla Pohjois-Ranskassa. Syyskuun aikana ilmoitettiin uusia tautitapauksia tuhansissa karjoissa. Tauti leviää reuna-alueiltaan, lähinnä pohjoiseen ja itään päin. Uusien tautitapausten maantieteellinen sijainti viittaa siihen, että tautia levittävät hyönteiset kulkeutuvat uusille alueille tuulten mukana. Leviäminen on ollut erityisen nopeaa elo- ja syyskuussa, ranskalaiset ovat laskeneet tautialueen levinneen 20 km viikossa.

Saksan pohjoisimmat tapaukset ovat Schleswig-Holsteinissa. Rajoitusalueet ulottuvat myös Tanskan puolelle. Lisäksi Tsekissä, Itävallassa ja Sveitsissä on rajoitusalueita, vaikka bluetongue-tautia ei ole niissä todettukaan. Viikonlopun 22.9.2007 aikana varmistui Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen bluetongue-tapaus, tätä kirjoitettaessa 9.10., niitä on ilmoitettu jo 26. Tilanne on erityisen hankala, sillä bluetongue-taudin oireet saattavat joissain tapauksissa muistuttaa suu- ja sorkkataudin oireita.

Keski-Euroopassa todettu epidemia on ensimmäinen näin pohjoisessa. Epidemian aiheuttajaksi todettu bluetongue viruksen serotyyppi 8 on myös uusi Euroopassa. Tätä serotyyppiä varten ei ole vielä valmiina eikä markkinoilla rokotetta. Rokotteella olisi kiire ja sitä yritetään saada nopeasti markkinoille.

Epidemian johdosta tartunnan saaneissa maissa on toteutettu bluetongue-taudin vastustamiseksi annetun neuvoston direktiivin (2000/75/EY) mukaiset toimenpiteet ja perustettu suoja- ja seurantavyöhykkeet (=rajoitusalue), 20 km, 100 km 150 km etäisyydelle tautitapauksista. Rajoitusalueen sisällä on märehtijöiden (ja niitten sukusolujen ja alkioitten) liikkumista rajoitettu tai se on kokonaan kielletty. Komission päätöksellä 2005/393/EC lievennettiin eläinten liikkumisrajoituksia. Kuitenkin, jos eläimiä oltiin siirtämässä pois rajoitusalueelta, tarvittiin lupa vastaanottavan alueen viranomaiselta.

Komission päätöstä on jouduttu useaan kertaan muuttamaan taudin levitessä vastustustoimenpiteistä huolimatta. 3.10. hyväksyttiin uusi säännös (SANCO /10178/2007) eläinten siirroista bluetongue-rajiotusalueilta. Oleellisin ero on se, että lähtevien eläinten pitää täyttää siirtoehdot, mutta vastaanottaja-alueen ei tarvitse hyväksyä siirtoja.

Jäsenmaiden ja komission yhteistyönä on sovittu myös taudin seurantaohjelmia koskevista yleisistä vaatimuksista mukaan lukien hyönteistutkimukset. Myös Suomessa on varauduttu bluetongue-taudin varalta ja valmiussuunnitelma on tehty ja jaettu läänineläinlääkäreille ja valmiuseläinlääkäreille sekä lähetetty komissiolle keväällä 2007.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira selvittää vuoden 2007 aikana bluetongue-taudin leviämisen kannalta kriittisiä tekijöitä Suomessa. Hyönteisnäytteiden keruu on käynnissä ja polttiaisansoja on asennettu. Lisäksi on tarkoitus kerätä polttiaisia myös kuljetusautoihin asennettujen liimapaperien avulla. Myös verinäytteitä on kerätty emolehmäkarjoista, joiden katsotaan olevan alttiimpia bluetongue-tartunnan saamiselle. Verinäytteet analysoidaan syksyn 2007 aikana.

Sinikielitaudin vastustaminen

Bluetongue-tartunnan toteaminen tilalla ei EU:n lainsäädännön mukaan edellytä tilan eläinten lopettamista, toisin kuin monen muun helposti leviävän eläintaudin kohdalla. Sen sijaan rokotukset tautia vastaan sallitaan ja näitä käytetään myös tällä hetkellä Välimeren alueella. Nyt Alankomaissa ja sen naapurimaissa tautia aiheuttavaa bluetogue-viruksen serotyyppi 8 vastaan ei ole vielä saatavilla inaktivoitua rokotetta. EFSAn selvityksen mukaan inaktivoiduilla bluetonguerokotteilla saadaan aikaan täydellinen suoja sinikielitautia vastaan pitkäksi ajaksi, kun taas modifioiduilla elävillä rokotteilla saatiin aikaan vain osittainen suoja. Lisäksi useat modifioidut elävät rokotteet saavat aikaan viremian rokotetuilla eläimillä, ja on mahdollista, että vektorit levittävät rokotevirusta edelleen. Modifioituja eläviä bluetonguerokotteita on käytössä eri puolella maailmaa, ja tämänhetkisessä tilanteessa, missä bluetongue leviää nopeasti, olisi kenties kiusausta niiden käyttöön myös Euroopassa.

Rokotuksista huolimatta taudin esiintyminen johtaa aina eläviä märehtijöitä ja niiden sukusoluja koskeviin kaupan rajoituksiin, mistä aiheutuu merkittäviä taloudellisia seurauksia niille maille, joissa tautia on todettu. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden (sukusoluja lukuun ottamatta) vientiin taudin esiintymisellä tai sitä vastaan suunnattujen rokotusten käyttöönotolla sen sijaan ei ole vaikutusta, sillä tauti ei leviä elintarvikkeiden eikä muiden tuotteiden välityksellä.

Rokotusten lisäksi tautia vastustetaan pyrkimällä hävittämään hyönteiset karjatilojen läheisyydestä, pitämällä karja sisätiloissa hyönteisten aktiivisen liikkumisen aikana yöllä sekä suojaamalla karjankuljetusautot hyönteisiltä.

Bluetongue-taudin mahdollinen leviäminen Suomeen

Bluetongue-tautia ei ole koskaan todettu Suomessa ja tartunnan laajempaa leviämistä Suomeen on pidetty epätodennäköisenä kylmän ilmaston takia. Koska tartunta on levinnyt aiempaa pohjoisemmaksi, voidaan lyhytaikaista epidemiaa pitää mahdollisena, jos infektoituneita eläimiä tai hyönteisiä tänne saapuisi. Suomesta on aiemmissa tutkimuksissa löytynyt bluetongue-taudin vektoreina toimivia Culicoides-suvun polttiaisia, joskin tutkimukset ovat melko vanhoja. Toisaalta myös Norjassa on todettu Culicoides obsoletusta 69 pohjoisen leveyspiirin tuntumasta. Aiemmin pääasiallisena vektorina pidettyä Culicoides imicolaa ei Suomessa ole koskaan todettu. Taudin leviäminen koko Suomeen saattaisi aiheuttaa suuren ongelman porotaloudelle ja toisaalta tartunnan leviäminen runsaaseen hirvi- ja peurakantaan muodostaisi jatkuvan riskin karjatiloille.

Lisätietoa taudista ja tautitilanteesta


Lisätietoja:
Eläinlääkintöylitarkastaja Katri Levonen, MMM, p. 09-160 53437, 040 723 3887
Eläinlääkintötarkastaja Sanna Sainmaa, Evira, p. 020 77 24330, 0400 921 241

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400