Sikarutot – taudinkuva voi hämätä

Klassisen sikaruton oireet eivät aina ole oppikirjamaisen vakavat eikä kuolleisuus korkeaa. Taudinkuvaan vaikuttavat ainakin viruskannan taudinaiheutuskyky ja sikojen ikä. Porsailla tauti on yleensä vakava. Emakoilla ja karjuilla se voi olla lievä tai jopa piilevä, jolloin sikaruttoa ei osata epäillä. Sikarutto olisi hyvä tutkia laboratoriossa, jos epäillään tarttuvaa tautia, mutta kliinisten oireiden perusteella sikaruton mahdollisuutta ei varmuudella voida sulkea pois.

» Lue lisää

Uusi tutkimushanke: Lepakkoraivotaudin esiintyminen Suomen lepakoissa

Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikkö aloittaa yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon (Helsingin yliopisto) ja Turun yliopiston kanssa tutkimushankkeen, jossa selvitetään lepakkoraivotaudin esiintymistä suomalaisissa lepakoissa. Lisäksi hankitaan tietoa lepakoiden elinpiiristä ja liikkumistavoista sekä taudille mahdollisesti altistavista tekijöistä. Tutkimukseen on saatu rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöstä.

» Lue lisää

BVD-seuranta

BVD-seurannassa on vuodesta 1993 alkaen tutkittu vuosittain lähes kaikki maitoa meijereihin toimittavat lypsykarjat. Laajan seurannan avulla on kyetty löytämään karjat, joilla on BVD -vasta-aineita tankkimaidossa. Näiden karjojen BVD -tilanne on selvitetty perusteellisesti tutkimalla koko karjan verinäytteet.

» Lue lisää

Lääkerehun määrääminen turkistarhoille

Eviran tietoon on tullut, että turkistarhoille on määrätty lääkerehuja turkisrehusekoittamolle osoitetulla useita tarhoja koskevalla ”yhteismääräyksellä”. Lääkerehua on määrätty käymättä turkistarhoilla tai tutkimatta eläimiä. Tällainen menettely on säädösten vastaista. Sairaat eläimet on aina hoidettava, mutta ne on hoidettava lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

» Lue lisää

Suositus MRSA-tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä on julkaistu

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut suosituksen metisilliinille resistentin Staphylococcus aureuksen (MRSA) aiheuttaman tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä. Sen tarkoituksena on antaa tietoa MRSA:sta eläimillä sekä ohjeita eläimen MRSA-tartunnan varalta. Suosituksessa korostetaan tartuntojen ehkäisemisen merkitystä MRSA:n torjunnassa.

» Lue lisää

Vuoden 2009 EU-eläinsuojelutarkastuksissa valvottiin kahdeksan eri tuotantoeläinlajin pito-olosuhteita

Vuonna 2009 tehtiin 561 tuotantoeläintilalla EU-eläinsuojelutarkastus, joissa tarkastettiin yhteensä yli 360 000 eläinyksilön pito-olosuhteet. Erityisen vakavia laiminlyöntejä, joissa ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, paljastui kahdella tilalla. Kaiken kaikkiaan eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä raportoitiin noin 19 prosentilla tiloista. Tämä on hieman vähemmän kuin vuonna 2008, jolloin 22 prosenttia tiloista ei täyttänyt kaikilta osin eläinten hyvinvointivaatimuksia.

» Lue lisää

Eläinlääkintähuoltolain toimeenpano kunnissa

Uusi eläinlääkintähuoltolaki tuli voimaan 1.11.2009. Laki on heti voimaantulostaan lähtien edellyttänyt muun muassa, että kunnat järjestävät riittävät resurssit eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan. Valvontatehtäviä järjestettäessä on huomioitava mahdollinen esteellisyys niin, että kohdetta ei valvo eläinlääkäri, jolla on kohteeseen kiinteä asiakassuhde.

» Lue lisää

Eviran Kuopion toimipisteen obduktiosali on suljettu 28.6.-16.7.2010

Eviran Kuopion toimipisteen obduktiosali on lattian korjauksen takia suljettuna 28.6.-16.7.2010. Kuolinsyytutkimuksia tai elinnäytteiden patologisia tutkimuksia ei kyseisenä aikana tehdä.

» Lue lisää

Hevosten hyväksi hanke jatkuu Itä-Suomessa

Hevosten hyväksi hanke jatkuu Itä-Suomessa ja näytteitä maksuttomaan tutkimukseen voi edelleen lähettää Eviran Kuopion toimipisteeseen (luomisen syyn selvitys, varsakuoleman syyn selvitys, bakteriologiset tutkimukset) ja virustutkimuksiin Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön Helsinkiin (talliepidemiat).

» Lue lisää

Uudet valvontaeläinlääkärit koulutuksessa

Aluehallintovirastoissa aloitti tänä keväänä 15 uutta läänineläinlääkäriä, joille Evira järjesti toukokuussa tuhdin koulutuspaketin. Ensimmäisellä viikolla opiskeltiin lainsäädäntöä ja tarkastuksen tekoa teoriassa, ja toisella viikolla päästiin testaamaan saatuja oppeja käytännön kenttäolosuhteissa.

» Lue lisää

Eläintaudit Suomessa 2009 – julkaisu on ilmestynyt

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut koosteen eläintaudeista vuonna 2009. Julkaisussa kuvaillaan tärkeimmät eläintautien vastustamiseen liittyvät toimenpiteet ja tapahtumat sekä luodaan katsaus Suomen kansainvälisen kaupan kannalta merkittävimpiin eläintauteihin.

» Lue lisää

Eviran teemapäivien luentokokoelmat myös sähköisinä

Ajankohtaista tarttuvista taudeista –teemapäivän ja Lääkepäivän luentokokoelmat ovat saatavissa Eviran internetsivuilta.

» Lue lisää

Uutta internetissä

Koulutusaineistoa eläintaudeista (Evira)

Lääkeluettelot Eviran sivuilla

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.
Lääkeluettelot


 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
Saparo - uutiskirje eläinlääkäreille
 

Sikarutot – taudinkuva voi hämätä

Klassisen sikaruton oireet eivät aina ole oppikirjamaisen vakavat eikä kuolleisuus korkeaa. Taudinkuvaan vaikuttavat ainakin viruskannan taudinaiheutuskyky ja sikojen ikä. Porsailla tauti on yleensä vakava. Emakoilla ja karjuilla se voi olla lievä tai jopa piilevä, jolloin sikaruttoa ei osata epäillä. Sikarutto olisi hyvä tutkia laboratoriossa, jos epäillään tarttuvaa tautia, mutta kliinisten oireiden perusteella sikaruton mahdollisuutta ei varmuudella voida sulkea pois.

Näytteeksi otetaan seerumiputkeen kokoverta ja näyte lähetetään tutkittavaksi Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön. Tutkimukset sikaruton ja afrikkalaisen sikaruton varalta ovat tuottajille maksuttomia. Evira seuraa sikaruton esiintymistä teurastamoilta kerätyistä näytteistä ja sairauden tai luomisten syyn selvittämiseksi lähetetyistä näytteistä. Suomessa sikaruttoa ei ole todettu vuoden 1917 jälkeen eikä afrikkalaista sikaruttoa koskaan.

Liettuassa todettiin klassinen sikarutto vuonna 2009. Kuolleisuus sikalassa oli ollut hieman normaalia suurempi muutaman viikon ajan ennen taudin varmistumista. Sioissa ei havaittu sellaisia kliinisiä oireita tai patologisanatomisia muutoksia, joiden perusteella sikaruttoa olisi epäilty. Sioista lähetettiin näytteitä tutkittavaksi muiden tautien varalta. Tauti osoittautui sikarutoksi, kun laboratorio tutki näytteet myös sen varalta. Viruksen alkuperää ei voitu osoittaa.

Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy kotoperäisenä Afrikassa ja Sardinian saarella Euroopassa. Tauti levisi 2007 Kaukasuksen alueelle Georgiaan ja edelleen Armeniaan, Azerbaidzaniin ja Venäjälle. Tautia ei ole saatu hallintaan. Se leviää edelleen ja on jo muuttunut joillain alueilla kotoperäiseksi. Lokakuussa 2009 tautiin sairastuneita eläimiä todettiin Leningradin alueella, vain n. 190 km päässä Suomen rajalta. Kaukasukselta ja Venäjältä afrikkalainen sikarutto uhkaa levitä EU:n alueelle ja myös Suomeen, joten taudin mahdollisuus tulee pitää mielessä myös meillä. Sikarutot tarttuvat myös villisikoihin.

Lue lisää sikarutoista:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/elaintaudit/sikarutto

ja helmikuun Saparosta.

Lisätietoa:
Tautivastustus: ylitarkastaja Miia Kauremaa, p. 0400 318 510
Diagnostiikka: tutkija Tiina Nokireki, p. 050 413 1687

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Uusi tutkimushanke: Lepakkoraivotaudin esiintyminen Suomen lepakoissa

Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikkö aloittaa yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon (Helsingin yliopisto) ja Turun yliopiston kanssa tutkimushankkeen, jossa selvitetään lepakkoraivotaudin esiintymistä suomalaisissa lepakoissa. Lisäksi hankitaan tietoa lepakoiden elinpiiristä ja liikkumistavoista sekä taudille mahdollisesti altistavista tekijöistä. Tutkimukseen on saatu rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöstä.

Hankkeen aikana kerätään lepakoista veri- ja sylkinäytteitä Turusta, erityisesti Kakskerrasta, Uudeltamaalta ja Kaakkois-Suomesta. Tavoitteena on saada näytteet n. 600 lepakosta. Tutkimusmenetelmät eivät edellytä terveiden ja oireettomien lepakoiden tappamista, joten hanke on sopusoinnussa lepakoiden suojelun kanssa. Yliopistojen tutkijat vastaavat näytteiden keruusta ja Evira vastaa raivotaudin laboratoriotutkimuksista. Näytteenotto on aloitettu kesäkuussa ja jatkuu syksyyn. Kerättävien näytteiden lisäksi tutkitaan luonnosta kuolleena löydettyjä lepakoita.

Suomessa todettiin eurooppalaista lepakkoraivotautia ensimmäisen kerran elokuussa 2009. Vesisiippa (Myotis daubentonii) toimitettiin Eviraan tutkittavaksi Turun Kakskerran saaresta. Raivotautiepäily oli herännyt, koska lepakko oli käyttäytynyt oudosti. Lepakolla tyypillisiä raivotautioireita ovat ääntely, käytösmuutokset, välinpitämättömyys ja toisaalta aggressiiviset kohtaukset. Suomalaisesta vesisiipasta eristettiin EBLV-2. Lepakkoraivotaudin löytyminen ei vaikuta Suomen raivotautivapaaseen asemaan.

Epidemiologisesti lepakkorabiesta pidetään eri tautina kuin klassista metsäraivotautia. Tautitapaukset ovat erittäin harvinaisia myös alueilla, joilla lepakkoraivotautia tiedetään esiintyneen jo pitkään, kuten Tanskassa, Saksassa ja Brittein saarilla. Raportoituja tautitapauksia Euroopassa on lähes 900, mutta taudin todellisesta esiintymisestä ei ole tarkkoja tietoja.

Euroopassa tunnetaan kaksi lepakoilla esiintyvää EBL-virusta (European Bat Lyssavirus), joista EBLV-1-tyyppiä tavataan lähinnä etelänlepakoilla ja EBLV-2 – virustyyppiä lähinnä vesi- ja lampisiipassa. Tällä hetkellä EBLV-2 tartuntoja on raportoitu eläimillä vain lepakoissa. Sen sijaan ihmisten EBLV-2-tartuntoja on varmistettu kaksi: vuonna 1985 Suomessa ja vuonna 2002 Skotlannissa. Molemmat sairastuneet olivat lepakkotutkijoita. Näistä tapauksista huolimatta lepakkoraivotautiriskiä pidetään ihmiselle pienenä.

Lisätietoa:
erikoistutkija Miia Jakava-Viljanen, p. 050 3510308
tutkija Tiina Nokireki, p. 050 4131687

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

BVD-seuranta

BVD-seurannassa on vuodesta 1993 alkaen tutkittu vuosittain lähes kaikki maitoa meijereihin toimittavat lypsykarjat. Laajan seurannan avulla on kyetty löytämään karjat, joilla on BVD -vasta-aineita tankkimaidossa. Näiden karjojen BVD -tilanne on selvitetty perusteellisesti tutkimalla koko karjan verinäytteet.

BVD -tartunta on vuodesta 2004 alkaen ollut lakisääteisesti vastustettava eläintauti. Jos tartuntaa epäillään tai se todetaan, karjalle asetetaan rajoittavat määräykset, joilla pyritään estämään tartunnan leviäminen muihin karjoihin. Vain yhdellä lypsykarjalla on tällä hetkellä rajoittavat määräykset BVD -tartunnan vuoksi.

Nautakarjojen BVD -seurantaa tehdään edelleen meijerin keräämistä lypsykarjojen tankkimaitonäytteistä ja teurastamolla otetuista emolehmäkarjojen teuraitten verinäytteistä. Tulevaisuudessa seurantaa supistetaan ja sitä muutetaan mahdollisuuksien mukaan riskiperusteiseksi. Vuoden 2010 jälkeen Evira ei myöskään erikseen suosittele näyttelyihin vietävien eläinten BVD -tutkimuksia.

Seurantatuloksia on hyödynnetty myös vapaaehtoisessa BVD –terveysvalvontaohjelmassa, joka lakkautettiin hyvän tautitilanteen vuoksi 31.12.2008. Karjanomistaja voi tilata karjansa seurantatutkimustuloksen Evirasta.

Tilaukset ja kyselyt tehdään sähköpostitse: bvdkyselyt@evira.fi
tai kirjeitse: Evira, Eläintautivirologia/BVD -kyselyt, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki.
Tilauksessa on mainittava karjanomistajan nimi, postiosoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite, jos sellainen on käytössä.

Seurantatutkimustulos siirretään sähköisesti NASEVAan, jos karjanomistaja on antanut tilauksessaan Eviralle luvan siirtoon.

Tutkimusvastaus ja -lasku toimitetaan tilauksen tehneelle karjanomistajalle, jos näytteenotosta on kulunut korkeintaan 22 kuukautta, koska tutkimustulos on voimassa 24 kk näytteenotosta. Jos karjasta ei ole tehty seurantatutkimuksia tai näytteenotosta on yli 22 kk, karjanomistajalle ilmoitetaan tästä sähköpostitse tai kirjeitse.

BVD seurantatutkimuksen verollinen hinta on 34,28 euroa. Hinta sisältää vastauksen tutkimustuloksen tilaajalle. Vastaukset pyritään toimittamaan 2 viikon kuluessa tilauksen tekemisestä.

Lisätietoja:
erikoistutkija, ELT Ulla Rikula, p. 020 77 24 585

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Lääkerehun määrääminen turkistarhoille

Eviran tietoon on tullut, että turkistarhoille on määrätty lääkerehuja turkisrehusekoittamolle osoitetulla useita tarhoja koskevalla ”yhteismääräyksellä”. Lääkerehua on määrätty käymättä turkistarhoilla tai tutkimatta eläimiä. Tällainen menettely on säädösten vastaista. Sairaat eläimet on aina hoidettava, mutta ne on hoidettava lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

Turkistarhoilla esiintyvät sairaudet on hoidettava asianmukaisesti. Ilman eläinlääkärin tekemää diagnoosia ja määräämää lääkehoitoa erilaiset bakteeri-infektiot voivat aiheuttaa suurtakin pentukuolleisuutta turkistarhoilla.

Eläinlääkäri saa kirjoittaa lääkerehumääräyksen vain eläimistä tai niistä otetuista näytteistä tehtyjen laboratoriotutkimusten tulosten perusteella taikka tutkittuaan eläimet itse. Jokaisen turkistarhan kohdalla eläinlääkärin pitää todeta lääkityksen tarve ja antaa tarvittaessa lääkerehumääräys tarha- ja diagnoosikohtaisesti. Lääkerehumääräys on voimassa 2 kuukautta määräyksen antamisajankohdasta.

Lääkerehujen määräämisestä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisestä eläinlääkinnässä (7/EEO/2008).


Myös injektiona annettavia lääkkeitä on mahdollista luovuttaa

Turkistarhoille voidaan luovuttaa varoajallisia sekä injektiona annettavia reseptilääkkeitä myöhemmin ilmenevien sairastapausten hoitoa varten maa- ja metsätalousministeriön asetuksen lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (6/EEO/2008, liite 2, luku 3, kohta 9) mukaisesti seuraavasti:

”Eläinlääkäri, joka pääasiallisesti vastaa turkistarhan eläinlääkärinavun antamisesta, voi kuitenkin 7 ja 8 kohdasta poiketen luovuttaa kyseiselle turkistarhalle varoajallisia sekä injektiona annettavia reseptilääkkeitä kyseisen tarhan eläinten myöhemmin ilmenevien sairastapausten hoitoa varten. Lääkkeiden luovutuksen edellytyksenä on, että eläinlääkäri käy turkistarhalla vähintään kaksi kertaa vuodessa, turkistarhalla on lääkkeiden säilytykseen soveltuvat tilat ja eläinten omistajalla tai haltijalla on riittävät tiedot ja kyvyt kyseisten eläinten sairauksien toteamiseen ja lääkitsemiseen sekä, että eläinten omistaja tai haltija pitää kirjaa saamistaan ja käyttämistään lääkkeistä ja eläinlääkäri tarkistaa tämän kirjanpidon turkistarhalla käydessään.”

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara p. 020 77 24224

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Suositus MRSA-tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä on julkaistu

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut suosituksen metisilliinille resistentin Staphylococcus aureuksen (MRSA) aiheuttaman tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä. Sen tarkoituksena on antaa tietoa MRSA:sta eläimillä sekä ohjeita eläimen MRSA-tartunnan varalta. Suosituksessa korostetaan tartuntojen ehkäisemisen merkitystä MRSA:n torjunnassa.

MRSA on aiheuttanut ihmisille sairaalainfektioita 1960-luvulta lähtien. Sen esiintyminen on kuitenkin viime vuosikymmeninä muuttunut ja 1990-luvulta lähtien MRSA:ta on todettu ihmisillä myös avohoidossa. Aivan viime vuosina MRSA on yleistynyt myös eläimillä. Suomessakin MRSA-tartuntoja on jo todettu useasta eri eläinlajista. MRSA:n yleistyminen eläimillä voi vaikuttaa myös ihmisten MRSA-tilanteeseen.

Ihmisten MRSA-tartuntojen yleistyminen on todennäköisesti johtanut MRSA:n leviämiseen seuraeläimissä ja eläinsairaaloissa. Seuraeläimillä todetaankin pääasiassa ihmisillä esiintyviä MRSA-tyyppejä. Uudenlaisen, ilmeisesti sioissa kehittyneen MRSA-CC398-tyypin on todettu leviävän sioissa Euroopassa. Tämän ”sikatyypin” MRSA:n on todettu tarttuneen myös muihin eläinlajeihin ja ihmisiin. Ihmisten tartunnat ovat liittyneet pääasiassa työperäiseen altistumiseen sikaloissa.

MRSA:n esiintymistä sioissa selvitetään Suomessa parhaillaan. Vuonna 2008 tutkittiin porsastuotantosikaloista otettuja ympäristöpölynäytteitä, joista ”sikatyypin” MRSA:ta todettiin yhden tilan näytteessä. Tuloksen perusteella arvioitiin, että MRSA:ta voisi esiintyä muutamalla yksittäisellä (6-7) porsastuotantotilalla Suomessa. Selvitystä on jatkettu tutkimalla teurassioista otettuja näytteitä syyskuusta 2009 lähtien. Tähän mennessä joidenkin tilojen teurassioista on eristetty pääasiassa ”sikatyypin” MRSA:ta. Tilat ovat saaneet tiedon löydöksestä. Selvitystiedot eivät vielä riitä MRSA:n esiintyvyyden arvioimiseksi Suomen sikatiloilla, mutta ne ovat jo osoittaneet että MRSA:ta esiintyy sioilla myös Suomessa.

Lemmikkieläimillä MRSA-tartunta on toistaiseksi varmistettu kahdella kissalla ja yhdellä koiralla. Epäilyjä kuitenkin on jatkuvasti. Hevosilla MRSA-tartuntoja on todettu pääasiassa eläinsairaalaepidemioiden yhteydessä. Eläinlääkäreiden olisikin syytä varautua tilanteeseen, jossa heidän potilaastaan todetaan MRSA tai sen aiheuttamaa tartuntaa epäillään.

Suositus on tehty Suomen oloja varten ja se on tarkoitettu ensisijassa eläinlääkäreille käytännön toimenpiteitä varten. Se on laadittu yhteistyössä Suomen eläinlääke- ja lääketieteen asiantuntijoiden kanssa siten, että terveydenhuollon ja eläinlääkinnän käytännöt maassamme tukisivat toisiaan. Suositus on suomenkielinen.

Julkaisu
Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus - suositus tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä
(Evira)

Lisätietoja
Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara (suositukset eläinlääkäreille):, p. 020 77 24224
Erikoistutkija Anna-Liisa Myllyniemi (eläinten MRSA-tutkimukset) p. 020 77 24451

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Vuoden 2009 EU-eläinsuojelutarkastuksissa valvottiin kahdeksan eri tuotantoeläinlajin pito-olosuhteita

Vuonna 2009 tehtiin 561 tuotantoeläintilalla EU-eläinsuojelutarkastus, joissa tarkastettiin yhteensä yli 360 000 eläinyksilön pito-olosuhteet. Erityisen vakavia laiminlyöntejä, joissa ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, paljastui kahdella tilalla. Kaiken kaikkiaan eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä raportoitiin noin 19 prosentilla tiloista. Tämä on hieman vähemmän kuin vuonna 2008, jolloin 22 prosenttia tiloista ei täyttänyt kaikilta osin eläinten hyvinvointivaatimuksia.

Ensimmäistä kertaa EU-eläinsuojelutarkastusten yhteydessä valvotuilla lampailla ja vuohilla laiminlyöntejä havaittiin noin joka kolmannessa tarkastuksessa, mikä on selvästi enemmän kuin muilla eläinlajeilla. Kahdella nautatilalla paljastui vasikoiden pito-olosuhteissa karkeita laiminlyöntejä, joiden johdosta tiloilla ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kaiken kaikkiaan vasikkatiloilla tapahtui kuitenkin käänne parempaan, sillä laiminlyöntien osuus pieneni peräti yhdeksällä prosenttiyksiköllä vuodesta 2008.

Vuonna 2009 tarkastettavaksi määrättiin 752 tilaa, mikä on noin 1,5 prosenttia kaikista vasikkatiloista, 3 prosenttia sikatiloista, 7 prosenttia munintakanaloista, noin 7 prosenttia ankka- ja hanhitiloista, 2 prosenttia lammas- ja vuohitiloista sekä 5 prosenttia turkistarhoista. Tarkastuksen kohteeksi osui tällä kertaa poikkeuksellisen paljon (12 prosenttia) tiloja, joilla ei tarkastushetkellä ollut eläimiä, mikä vähensi toteutuneiden tarkastusten määrää edellisiin vuosiin verrattuna.

EU:n jäsenvaltiot valvovat tuotantoeläinten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista tarkastamalla vuosittain edustavan määrän tuotantoeläintiloista. Osa tiloista valitaan tarkastuksen kohteeksi satunnaisotannalla ja osa tiettyihin eläinlajikohtaisesti määriteltyihin riskitekijöihin perustuen. Vuonna 2009 tarkastuksia tekivät kunnaneläinlääkärit lääninhallitusten määräyksestä. Vuodesta 2010 lähtien EU-eläinsuojelutarkastuksista vastaavat aluehallintovirastoihin tänä keväänä palkatut 15 uutta läänineläinlääkäriä.

Tarkastuksissa valvotaan yksityiskohtaisesti, onko tilalla noudatettu voimassa olevaa eläinsuojelulainsäädäntöä. Mikäli tarkastuksissa havaitaan laiminlyöntejä, annetaan tuottajalle määräys korjata laiminlyönti määräajassa, jonka jälkeen tilalle tehdään uusintatarkastus. Laiminlyönnit voivat liittyä esimerkiksi puutteelliseen kirjanpitoon, vähäiseen virikemateriaaliin, pitopaikan rakenteellisiin puutteisiin tai tilaan nähden liian suuriin eläinmääriin. Tarpeen vaatiessa ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, esimerkiksi järjestetään eläimille ruokaa ja juomaa sekä hoitaja paikan päälle tai järjestetään hoitoa muualla. Mikäli eläinten hoito ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi.

EU-eläinsuojelutarkastukset aloitettiin vuonna 1998 vasikka- ja sikatilojen valvonnoilla. Vuodesta 2000 lähtien on vuosittain valvottu myös turkistarhoja ja yli 350 kanan munintakanaloita. Vuosina 2008 - 2009 valvonnat laajennettiin koskemaan myös ankka- ja hanhitiloja sekä lammas- ja vuohitiloja. Tänä vuonna valvotaan vasikoiden lisäksi myös aikuiset naudat, ja vuonna 2011 mukaan tulevat broilerit. Tulevina vuosina EU-eläinsuojelutarkastuksia tehdään myös muille tuotantoeläinlajeille.

Lisätietoa tarkastusten tuloksista eläinlajeittain (Evira)

Suomen eläinsuojelulainsäädäntö (maa- ja metsätalousministeriö)

Lisätietoja:
Jaostopäällikkö Taina Mikkonen, p. 040 8308404
Ylitarkastaja Sanna Varjus p. 040 4893355

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Eläinlääkintähuoltolain toimeenpano kunnissa

Uusi eläinlääkintähuoltolaki tuli voimaan 1.11.2009. Laki on heti voimaantulostaan lähtien edellyttänyt muun muassa, että kunnat järjestävät riittävät resurssit eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan. Valvontatehtäviä järjestettäessä on huomioitava mahdollinen esteellisyys niin, että kohdetta ei valvo eläinlääkäri, jolla on kohteeseen kiinteä asiakassuhde.

Kunnille on annettu vuoden siirtymäaika saattaa peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellinen eläinlääkärinapu uuden lain edellyttämälle tasolle. Tämä merkitsee muun muassa riittävien resurssien varaamista tuotantoeläinten terveydenhuoltoon ja päivystysalueiden uudistamista vähintään seutu- tai maakunnan kokoiseksi sekä eriytetyn pieneläinpäivystyksen ja keskitetyn yhteydenottopalvelun järjestämistä päivystysalueelle.

Evira lähetti helmikuussa 2010 kaikille kunnallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille selvityspyynnön, jossa pyydettiin tietoja uuden eläinlääkintähuoltolain toimeenpanon etenemisestä paikallistasolla. Vastausten palauttamiselle oli asetettu määräajaksi 26.3.2010. Aluehallintovirastot keräsivät vastaukset ja tekivät tuloksista alueellisen koosteen, johon liittivät oman lyhyen analyysinsä eläinlääkintähuoltolain toimeenpanon tilanteesta alueellaan.

Valtioneuvoston periaatepäätös elintarvikevalvonnan kehittämisestä asetti vuonna 2003 tavoitteeksi, että ympäristöterveydenhuolto – eläinlääkintähuolto mukaan lukien - tulee järjestää kunnallisena yhteistyönä niin, että siitä vastaa maassa 50 - 85 seudullista ympäristöterveydenhuollon valvontayksikköä. Kesäkuussa 2009 voimaan tullut laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista asetti takarajaksi vuoden 2013, johon mennessä kaiken ympäristöterveydenhuollon toteuttamisen on tapahduttava vähintään 10 henkilötyövuotta käsittävissä seudullisissa yksiköissä. Suuremmat yksiköt lisäävät tehokkuutta ja mahdollistavat muun muassa henkilöstön erikoistumisen ja mielekkään työnjaon. Eläinlääkintähuollossa tämä tarkoittaa erityisesti valvontatehtävien eriyttämistä eläinlääkäripalveluista. Maassa toimi maaliskuun alussa 120 kunnallista ympäristöterveydenhuollon yksikköä, joista 116 vastasi selvityspyyntöön.


Valvontatehtävät

Eläinlääkintähuoltolain mukaan valtio korvaa kunnille eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta johtuvat kulut. Tätä varten on valtion budjettiin varattu merkittävä 3,78 miljoonan euron määräraha. Evira on lain toimeenpanoa koskevassa ohjauksessaan erityisesti korostanut, että kuntien tulisi käyttää kyseinen määräraha ensisijaisesti perustamalla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille uusia päätoimisen valvontaeläinlääkärin virkoja, jolloin mahdolliset esteellisyysongelmat poistuisivat ja praktikkoeläinlääkäreiden työaikaa vapautuisi valvontatehtävistä tuotantoeläinten terveydenhuoltoon ja muuhun asiakaspalveluun.

Vastausten perusteella maassa toimii eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa kuusi päätoimista kunnallista valvontaeläinlääkäriä (5 % valvontayksiköistä) ja 29 (24 %) valvontayksikköä ilmoitti suunnittelevansa tällaisen viran perustamista. Lisäksi 36 (30 %) valvontayksiköllä oli muita suunnitelmia valvontatehtävien uudelleen järjestämiseksi, esimerkiksi yhteinen valvontaeläinlääkärin virka toisen valvontayksikön kanssa. Osa-aikainen valvontaeläinlääkäri oli 16 (13 %) valvontayksiköllä. Näistä 10 eläinlääkärin tehtäviin kuului myös eläinlääkärinavun antamista ja 12 eläinlääkärin tehtäviin kuului myös elintarvikevalvontaa. Eläinsuojelulain mukaan myös terveystarkastajat ovat eläinsuojeluviranomaisia. Arvioiden mukaan he suorittavat koko maassa reilut viisisataa eläinsuojelutarkastusta vuodessa, monesti yhdessä eläinlääkärin kanssa

Selvityspyynnössä kysyttiin miten niissä valvontayksiköissä, joissa eläinten hyvinvoinnin valvontavastuu on praktikkoeläinlääkäreillä, on varmistettu, että kohdetta ei valvo eläinlääkäri, joka on esteellinen esimerkiksi asiakassuhteesta johtuen. Suurin osa vastaajista ilmoitti eläinlääkäreiden tekevän valvontatehtäviä ristiin toistensa asiakaskohteisiin. Yleisesti katsottiin suurentuneiden yksiköiden mahdollistavan eläinlääkäreiden työnjaon siten, että esteettömyys tulee huomioiduksi. Tarkastusten ristiin tekemistä tapahtuu myös naapurivalvontayksiköiden kesken. Joissakin vastauksissa ilmoitettiin, että esteellisyyttä ei ole huomioitu lainkaan. Oli myös todettu, että esteettömiä eläinsuojeluviranomaisia ovat tarvittaessa poliisi, terveystarkastaja ja läänineläinlääkäri. Yhdessä valvontayksikössä pyritään etukäteen tiedossa olevat tarkastuskäynnit teettämään vuosilomansijaisella.


Eläinlääkäripäivystys

Vastausten perusteella muodostui myös kokonaiskuva eläinlääkäripäivystysten tämänhetkisestä tilanteesta. Maassa toimii 78 päivystysaluetta, joista suurimmassa osassa päivystää iltaisin, öisin ja viikonloppuisin yksi eläinlääkäri hoitaen sekä pieneläimet että tuotantoeläimet ja muut suureläimet. Muutamalla alueella päivystää kaksi eläinlääkäriä yhtä aikaa. Suuremmissa kaupungeissa ja niiden ympäristöissä on jo pitempään ollut eriytetty pieneläinpäivystys. Pääkaupunkiseudulla pieneläinpäivystyksestä vastaa Yliopistollinen eläinsairaala.

Valvontayksiköistä 43 (36 %)ilmoitti, että heidän päivystysalueensa täyttää uuden lain vaatimukset koon suhteen (vähintään seutu- tai maakunta) ja 24 (20 %) yksikön osalta toteutui vaatimus eriytetystä pieneläinpäivystyksestä. Keskitetty yhteydenottopalvelu oli 17 (14 %) valvontayksiköllä.

Päivystykseen osallistui alueella keskimäärin 5,6 eläinlääkäriä. Neljää eläinlääkäriä on muun muassa Suomen Eläinlääkäriliiton suosituksissa pidetty minimimääränä, jolla päivystys voidaan organisoida joutumatta kohtuuttomaan työsidonnaisuuteen. Vastausten mukaan maassa toimii kaksi kahden eläinlääkärin päivystyspiiriä ja kahdeksan kolmen eläinlääkärin päivystyspiiriä. Neljä eläinlääkäriä tai enemmän oli päivystykseen käytettävissä siis 68 alueella edellyttäen, että kaikki virat olivat täytettyinä tai sijaistettuina.

Suureläinsairaskäyntejä oli arki-ilta- ja yöpäivystyksessä keskimäärin 1,7 kpl ja viikonloppupäivystyksessä keskimäärin 7,9 kpl. Pieneläinvastaanottokäyntejä oli arki-ilta- ja yöpäivystyksessä keskimäärin 2,1 kpl ja viikonloppupäivystyksessä keskimäärin 9,2 kpl. Näistä luvuista puuttuvat Yliopistollisen eläinsairaalan sekä Tampereen ja Porin pieneläinpäivystysten potilasmäärät.

Päivystäjän autoon kertyi arki-ilta- ja yöpäivystyksessä keskimäärin 110 ajokilometriä (68,7 km/sairaskäynti) ja viikonloppupäivystyksessä 499 ajokilometriä (72,8 km/sairaskäynti). Vastauksissa annetut käynti- ja kilometrimäärät perustuvat arvioihin. Mainittakoon, että päivystysajojen kilometrimäärät olivat selvästi muita lyhyempiä Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella, mutta kaikilla muilla alueilla Lounais-Suomesta Lappiin lähes samansuuruisia. Uuden lain edellyttämien päivystysuudistusten – alueiden suurentaminen, pieneläinpäivystyksen eriyttäminen ja keskitetty yhteydenottopalvelu – tarkoituksena on paremmalla logistiikalla vähentää päivystäjien kokonaismäärää ja eläinlääkäreiden työtaakkaa heikentämättä kuitenkaan palvelutasoa.


Tuotantoeläinten terveydenhuolto

Selvityspyynnössä oli myös kysymys miten valvontayksiköt ovat varmistaneet, että tuotantoeläinten terveydenhuollon palveluja on saatavissa kysyntää vastaavasti.

Vastauksissa asia oli nähty osittain laatu- ja osittain määräkysymyksenä. Monissa vastauksissa korostettiin praktikkoeläinlääkäreiden kouluttautumista terveydenhuoltoon ja sen tukemista. Myös tässä yhteydessä suuremman toimintayksikön mahdollistama eläinlääkäreiden keskinäinen työnjako nähtiin ratkaisuksi. Työnjaolla voidaan muun muassa vapauttaa terveydenhuoltotyötä tekevä eläinlääkäri akuuttien tapausten hälytysvalmiudesta. Yksityisiä terveydenhuollon palveluja pidettiin paikoitellen tärkeinä saatavuuden turvaamisessa. Oli myös vastauksia, joiden mukaan tarvetta on enemmän kuin resursseja. Erityisesti korostettiin sijaisten saamisen vaikeutta. Jossain nähtiin ongelman ratkaisuna eläinlääkärin työpäivien venyttäminen.

Toisaalta joukossa oli jo vastauksia, joiden mukaan yksikköön perustettu valvontaeläinlääkärin virka oli jo vapauttanut praktikoiden työaikaa ja mahdollistanut terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisen kysyntää vastaavasti.

Taulukko 1.
Eläinlääkintähuoltoon liittyvien valvontatehtävien järjestelyt kunnissa eri aluehallintovirastojen toimialueilla, maaliskuu 2010 (pdf, 8kt)

Taulukko 2.
Eläinlääkäripäivystyksen järjestelyt kunnissa eri aluehallintovirastojen toimialueilla, maaliskuu 2010
(pdf, 8kt)

Lisätietoa:
Neuvotteleva virkamies Antti Nurminen, p. 020 77 24921, 040 534 4426

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Eviran Kuopion toimipisteen obduktiosali on suljettu 28.6.-16.7.2010

Eviran Kuopion toimipisteen obduktiosali on lattian korjauksen takia suljettuna 28.6.-16.7.2010. Kuolinsyytutkimuksia tai elinnäytteiden patologisia tutkimuksia ei kyseisenä aikana tehdä.

Tarvittaessa patologiset näytteet voi toimittaa suoraan Eviran muihin toimipisteisiin Helsinkiin, Seinäjoelle tai Ouluun. Kaikki muut tutkimukset, kuten kalojen ja rapujen tutkimukset, vasikkaripulitutkimukset ja muut bakteriologiset tutkimukset tehdään koko ajan normaalisti Kuopiossa.

Lisätietoja:
Evira Kuopio toimisto p. 020 7724952.

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Hevosten hyväksi hanke jatkuu Itä-Suomessa

Hevosten hyväksi hanke jatkuu Itä-Suomessa ja näytteitä maksuttomaan tutkimukseen voi edelleen lähettää Eviran Kuopion toimipisteeseen (luomisen syyn selvitys, varsakuoleman syyn selvitys, bakteriologiset tutkimukset) ja virustutkimuksiin Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön Helsinkiin (talliepidemiat).

Tarkemmat ohjeet ja yhteystiedot löytyvät Eviran ja Hevostietokeskuksen nettisivuilta.

Hevosten hyväksi -hanke (Evira)

Hevostietokeskus (pdf, 340 kt))

Eläinlääkäreiltä toivotaan näytteitä erityisesti tapauksista, joissa hevosilla todetaan tarttuvan hengitystietulehduksen oireita.

Hevosen luomisen syy löytyy useimmiten istukasta

Tähän mennessä hankkeessa on tutkittu noin parikymmentä luotua tai kuolleena syntynyttä varsaa ja muutamia pikkuvarsoja. Luomisen syyn selvityksistä yli puolet on yleensä kielteisiä, infektioon tai kehityshäiriöön viittaavaa ei todeta. Luomisen syyksi on todettu mm. hevosen herpesvirustartunta, kohdun bakteeri-infektio (Streptococcus equi subsp. zooepidemicus ), napanuoran kiertymä ja kaksostiineys. Varsojen kuolinsyynä on ollut navan kautta saatu bakteeriyleisinfektio. Tällöin usein kyseessä on heikko varsa, joka ei ole saanut kunnolla ternimaitoa.

Sellaisten tapausten osuus, joista ei sikiössä tai jälkeisissä todeta luomista selittäviä muutoksia, on vaihdellut ulkomaisissa selvityksissä 16-60 %:n välillä. Hevosen luomisen syyn selvityksessä jälkeisten mukana olo on välttämätöntä, useimmiten syy löytyy istukasta. Yleisin löydös laajassa amerikkalaisessa laboratoriotutkimusaineistossa (Giles et al. 1993, 3527 tapausta) oli istukan tai sikiön tulehdusmuutokset, joka todettiin noin kolmasosassa tapauksista. Yleisin eristetty bakteeri oli Streptococcus equi subsp. zooepidemicus. Myös sienet voivat aiheuttaa istukkatulehduksen. Hapen puute synnytyksen aikana aiheutti seuraavaksi eniten kuolemantapauksia, noin 20 %. Seuraaviksi yleisimpiä olivat erilaiset varsan kehityshäiriöt, kaksostiineys ja napanuoran kiertymä. Istukan ennenaikainen irtoaminen, istukan turpoaminen tai istukan nukan surkastuminen olivat myös kohtalaisen yleisiä syitä. Hevosen herpesviruksen yleisyys luomisen aiheuttajana on vaihdellut eri tutkimuksissa n. 4-18 %. Samoin virusarteriitin yleisyys vaihtelee eri maissa.

Huom!.
Eviran Kuopion toimipisteen obduktiosali on suljettu 28.6.-16.7.2010 lattian korjauksen takia. Raadonavausnäytteitä ei oteta vastaan ko. aikana. Muita tutkimuksia (bakteriologia, virologia) tehdään normaalisti.

Lisätietoja:
Erikoistutkija Paula Syrjälä, p. 020 77 24960, 044 720 1470

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Uudet valvontaeläinlääkärit koulutuksessa

Aluehallintovirastoissa aloitti tänä keväänä 15 uutta läänineläinlääkäriä, joille Evira järjesti toukokuussa tuhdin koulutuspaketin. Ensimmäisellä viikolla opiskeltiin lainsäädäntöä ja tarkastuksen tekoa teoriassa, ja toisella viikolla päästiin testaamaan saatuja oppeja käytännön kenttäolosuhteissa.

Toukokuun helleviikon aikana Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maatiloilla nähtiinkin kumisaappaisiin ja avaruusasuihin sonnustautunut iloinen ja innostunut seurue, joka lämpöhalvausta uhmaten kiersi eläinsuojia ja laitumia mittanauhoin, ohjenipuin ja lomakkein varustettuna.

Uusien läänineläinlääkärien päätehtäviin kuuluu Euroopan unionin suorien maataloustukien ehtojen elintarvikkeisiin, eläintautien ilmoittamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyvä valvonta, sekä Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevien säädösten edellyttämä valvonta. Näiden otantaan perustuvien säännöllisten valvontojen lisäksi uudet läänineläinlääkärit osallistuvat myös eläinsuojelulain mukaiseen valvontaan.

Yhdenmukaisen valvonnan varmistamiseksi Evira järjesti uusille valvontaeläinlääkäreille koulutustilaisuuden, joka koostui Evirassa 3.-6.5. pidetystä teoriaosuudesta, sekä 17.-20.5. pidetystä kenttäkoulutuksesta. Kenttäkoulutusviikolla uudet läänineläinlääkärit harjoittelivat ns. täydentävien ehtojen tarkastuksen sekä EU-eläinsuojelutarkastuksen tekoa kokeneiden valvontaeläinlääkärien Kirsi Hentun ja Ina Topparin opastuksella emakkosikalassa, lihasikalassa, kanalassa, lampolassa, lihanautakasvattamossa sekä kolmessa lypsykarjanavetassa.

Saadun palautteen mukaan uudet läänineläinlääkärit kokivat koulutuksen erittäin tarpeelliseksi. ”Koulutuspäivät olivat hyvät, kivat ja erittäin hyödylliset, ja ne jotka eivät olleet paikalla missasivat paljon” totesi Jessica Löfgren-Eriksson, joka aloitti Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkärinä toukokuun alussa. Vaikka Jessicalla on takanaan pitkä ura Eviran Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikössä jaostopäällikkönä, on maatiloilla tapahtuva valvontatyö kuitenkin oma maailmansa, johon valmistautuminen sujui luontevasti koulutuksen aikana yhdessä pohtien ja keskustellen.

Uuden valvontaeläinlääkärit aloittavat urakkansa kesäkuun alkupuolella otantojen valmistuttua. Koulutukseen kuuluu lisäksi syyskuussa pidettävä 1-2 päivän täsmentävä koulutus, jossa on tarkoitus käydä läpi mm. kentällä esiin tulleita rajanvetotapauksia. Syksyn koulutuksessa käytetään hyväksi kenttäviikolla kuvattua materiaalia, jota ahkeran kuvaajamme Vera Haapalan kameraan kertyikin yli 450 otoksen verran. Jatkossa lyhyitä käytännön koulutustilaisuuksia tullaan järjestämään joka kevät.

Lisätietoa:
Ylitarkastaja Sanna Varjus, p. 020 77 24330, 040 489 3355
Ylitarkastaja Vera Haapala, p. 020 77 24231, 040 152 5865

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Eläintaudit Suomessa 2009 – julkaisu on ilmestynyt

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut koosteen eläintaudeista vuonna 2009. Julkaisussa kuvaillaan tärkeimmät eläintautien vastustamiseen liittyvät toimenpiteet ja tapahtumat sekä luodaan katsaus Suomen kansainvälisen kaupan kannalta merkittävimpiin eläintauteihin.

Eläintautitilanne Suomessa pysyi vuonna 2009 hyvänä. Vastustettavista helposti leviävistä eläintaudeista todettiin luonnonvaraisissa kyyhkysissä paramyksovirusta, joka aiheuttaa kanoilla newcastlentautia. Merialueen kalanviljelylaitoksilla todettiin kaloissa virusperäistä verenvuotoseptikemiaa (VHS).

Etelä-Ruotsissa syksyllä 2008 todettujen sinikielitartuntojen vuoksi tehostettiin sinikielitautiseurantaa koko maassa, erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa. Lisäksi laadittiin sinikielitautistrategia ja jatkettiin varautumista mahdollisiin sinikielitautirokotuksiin. Muissa EU-maissa toteutetuista onnistuneista rokotuskampanjoista johtuen sinikielitaudin leviäminen Suomen lähialueilla kuitenkin pysähtyi vuoden 2009 aikana ja Suomen karjatiloihin kohdistuva riski vastaavasti pieneni.

Vaarallisista eläintaudeista todettiin rabies lepakolla ja atyyppinen scrapie vuohella. Lisäksi kevään 2009 kuluessa sika- ja siipikarjatiloille levisi rehun saastumisen johdosta Salmonella Tennessee-epidemia. Epidemia saatiin hallintaan eikä ihmisiä sairastunut.

Julkaisu on ladattavissa maksutta Eviran internetsivuilta:
Eläintaudit Suomessa 2009 (Evira)

Lisätietoja:
Johtaja Taina Aaltonen, p. 020 77 24008, 040 775 0219
Yksikönjohtaja Liisa Kaartinen, p. 020 77 24577, 040 840 7364

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Eviran teemapäivien luentokokoelmat myös sähköisinä

Ajankohtaista tarttuvista taudeista –teemapäivän ja Lääkepäivän luentokokoelmat ovat saatavissa Eviran internetsivuilta.

Tarttuva tauti –päivän ohjelmassa oli tarjolla tietoa muun muassa pieneläinvälitteisistä zoonooseista, koirien ”pelastamisesta” ulkomailta ja maailman eläintautitilanteesta. Lääkepäivällä käsiteltiin valvontaa, lääkitsemislainsäädännön uudistamista sekä MRSA:ta.
Suomenkieliset luentokokoelmat(Evira)

Lisätietoa:
Ylitarkastaja Miia Kauremaa (Ajankohtaista tarttuvista taudeista -teemapäivä) p. 0400 318 510
Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara (Lääkepäivä) p. 040 489 3352

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Uutta internetissä

Koulutusaineistoa eläintaudeista (Evira)

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Lääkeluettelot Eviran sivuilla

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.

Lääkeluettelot

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400