Turkistarhoilla edelleen runsaasti epäkohtia vuonna 2011 - sikatilojen tilanne parantunut

Vuonna 2011 yhteensä 545 tuotantoeläintilalla tehtiin suunnitelmallinen otantaan perustuva eläinsuojelutarkastus. Eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä raportoitiin noin 28 prosentilla tarkastetuista tiloista, kuten edellisenäkin vuonna. Tarkastustuloksissa oli kuitenkin selkeitä eläinlajikohtaisia eroja. Havaitut laiminlyönnit olivat pääsääntöisesti samoja kuin edellisenä vuonna.

Lue lisää Eviran internetsivuilta

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset 2011

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus on kuitenkin pysynyt ennallaan. Keskimäärin joka toinen epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

» Lue lisää

Kaupallisten eläinkuljetusten eläinsuojelutarkastukset vuonna 2011

Vuonna 2011 tarkastettiin 387 eläinkuljetusta, joista noin 16 prosentissa havaittiin epäkohtia. Epäkohtien määrä pysyi lähes samana edellisvuoteen verrattuna. Huomattava osa havaituista epäkohdista johtui aiempien vuosien tapaan puutteista lainsäädännön edellyttämissä asiakirjoissa.

» Lue lisää

Newcastlen tautia todettu viestikyyhkysissä Etelä-Suomessa

Newcastlen tautia on todettu kahdessa kyyhkyslakassa Etelä-Suomessa. Ensimmäinen tautitapaus tuli ilmi Espoossa, kun kyyhkysten omistaja otti yhteyttä läänineläinlääkäriin havaittuaan linnuissaan oireita. Tartunta vahvistettiin Evirassa tehdyissä tutkimuksissa. Toinen tartuntatila löytyi Karkkilasta selvitettäessä Espoon kyyhkyslakan kontaktitiloja. Newcastlen tauti aiheutti molempien kyyhkyslakkojen linnuissa kohonnutta kuolleisuutta, ripulia ja apaattisuutta. Espoossa todettiin myös neurologisia oireita.

» Lue lisää

Afrikkalainen sikarutto jatkaa leviämistään Venäjällä - tietoa taudista löytyy Eviran sivuilta myös venäjänkielisenä

Afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjuntatoimet Venäjällä eivät ole olleet riittäviä estämään taudin leviämistä. ASF:a esiintyy sekä tuotantosioissa että villisioissa. Taudinpurkauksia on todettu Suomen läheisyydessä Leningradin alueella ja Venäjän Karjalassa. Virus on erittäin kestävä ja tauti tarttuu helposti paitsi suoraan sairaasta eläimestä toiseen, myös välillisesti esim. sianlihatuotteiden, työvälineiden ja – vaatteiden ja kuljetusajoneuvojen välityksellä. Erityisesti sikaloissa, joissa käy työntekijöitä maista, joissa afrikkalaista sikaruttoa esiintyy, tulee huolehtia paitsi bioturvallisuudesta tilalla, myös työntekijöiden koulutuksesta. Tätä helpottaakseen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla on internetsivuillaan tietoa afrikkalaisesta sikarutosta, sen tartuntatavoista, oireista ja Suomen lainsäädännöstä myös englannin ja venäjän kielillä.

» Lue lisää

Kotiteurastuksen sivutuotteiden hävittämiseen ja pienteurastamojen ja –leikkaamoiden sivutuotteiden keräilyalueisiin muutoksia 1.1.2013 alkaen

Sioista ja märehtijöistä saatavia kotiteurastuksen sivutuotteita ei saa 1.1.2013 alkaen hävittää hautaamalla eläinlajikohtaisilla raatokeräilyalueilla. MMM:n asetuksen 1192/2011 mukaista hautaamiskieltoa oli määrä soveltaa 1.7.2012 alkaen, mutta siirtymäaikaa on jatkettu puolella vuodella. Hautaamiskielto ei tule koskemaan syrjäisiä alueita, missä hautaaminen on sallittua jatkossakin. Myös pienteurastamoista ja pienleikkaamoista peräisin olevien luokan 2 ja 3 sivutuotteiden hävitystä koskevaa siirtymäaikaa on jatkettu vuoden loppuun ja laajennettuja keräilyalueita sovelletaan 1.1.2013 alkaen.

» Lue lisää

Emakoiden AD-, TGE- ja PRRS- seurantaohjelmien arviointi on julkaistu Eviran internetsivuilla

Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä on tehty arvio sikaseurantaohjelmien edustavuudesta Aujeszkyn, PRRS ja TGE -tautien osalta. Tällä hetkellä näitä tauteja ei esiinny Suomessa. Näiden tautien seuranta perustuu noin tuhanteen verinäytteeseen, jotka otetaan teurastettavista emakoista vuosittain. Seurantaohjelmien laboratoriotutkimukset tehdään Evirassa.

» Lue lisää

Reilu ruokalusikallinen riittää

Kun halutaan selvittää, onko ripulin aiheuttajana karjassa naudan koronavirus, tutkittavaksi lähetetään ripuloivien eläinten ulostenäytteet tai vaihtoehtoisesti pariseeruminäytteet.

» Lue lisää

Evira on mukana sosiaalisessa mediassa

Eviran tavoitteena sosiaalisessa mediassa on edistää luotettavan tiedon saatavuutta ja levittämistä. Käytämme sosiaalisen median kanavia tiedottamaan ja herättämään keskustelua Eviraan liittyvästä toiminnasta, tapahtumista ja ajankohtaisista asioista. Sosiaalista mediaa hyödynnetään myös kriisiviestinnässä.

Lue lisää Eviran internetsivuilta

Lääkeluettelot

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.


 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
Saparo - uutiskirje eläinlääkäreille
 

Turkistarhoilla edelleen runsaasti epäkohtia vuonna 2011 - sikatilojen tilanne parantunut

Vuonna 2011 yhteensä 545 tuotantoeläintilalla tehtiin suunnitelmallinen otantaan perustuva eläinsuojelutarkastus. Eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä raportoitiin noin 28 prosentilla tarkastetuista tiloista, kuten edellisenäkin vuonna. Tarkastustuloksissa oli kuitenkin selkeitä eläinlajikohtaisia eroja. Havaitut laiminlyönnit olivat pääsääntöisesti samoja kuin edellisenä vuonna.




target=new>Lue lisää Eviran internetsivuilta

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset 2011

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus on kuitenkin pysynyt ennallaan. Keskimäärin joka toinen epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus on kuitenkin pysynyt ennallaan. Keskimäärin joka toinen epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

Ammattimaista tai muutoin laajassa mittakaavassa tapahtuvaa tuotanto- ja harrastuseläinten pitoa valvotaan useiden erilaisten säännönmukaisten tarkastusten yhteydessä. Säännöllinen valvonta on kuitenkin vain pieni osa eläinsuojelun kokonaisvalvonnasta. Kaikki eläintenpito voidaan tarkastaa aina jos on syytä epäillä, että eläimiä kohdellaan eläinsuojelusäännösten vastaisesti. Myös yksityishenkilöiden harrastus- ja lemmikkieläinten hoitoa valvotaan tarvittaessa epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa.

Vuonna 2009 voimaan astuneen uuden eläinlääkintähuoltolain myötä kuntiin ja kuntayhtymiin on palkattu valtion varoin jo nelisenkymmentä valvontaan keskittyvää virkaeläinlääkäriä. Nämä ns. valvontaeläinlääkärit paitsi mahdollistavat eläinsuojeluvalvonnan erottamisen eläinlääkäreiden muista tehtävistä, myös lisäävät kuntien resursseja tarkastaa kohteita, joiden eläintenpidon epäillään olevan eläinsuojelulainsäädännön vastaista.

Lisääntyneiden valvontaresurssien vaikutukset näkyvät suoraan tehtyjen eläinsuojelutarkastusten määrässä. Epäilyyn perustuvien tarkastuskäyntien määrä nousi vuonna 2010 aiempien vuosien keskimääräisestä 2500:sta lähelle 3500:aa, ja vuonna 2011 virkaeläinlääkärit raportoivat yli 3600 tarkastuskäyntiä, joilla valvottiin tuotanto- ja lemmikkieläinten hoitoa ja pito-olosuhteita. Valvontaeläinlääkärien ja muiden kunnaneläinlääkärien lisäksi myös läänineläinlääkärit ovat tehneet paljon erityisesti vaativimpia tarkastuksia.

Valvontaresurssien kasvu näkyy toisaalta muun henkilöstön työmäärän lisääntymisenä. Raportoitujen tarkastuskäyntien lisäksi yksistään Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella tehtiin yli 600 tarkastuskäyntiä, joita ei ehditty tallentamaan tietojärjestelmään. Mahdollisesti myös muiden aluehallintovirastojen alueilla osa tehdyistä tarkastuksista on saattanut jäädä tallentamatta ja puuttuu näin raportoiduista luvuista.

Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia tekevät myös poliisi ja kuntien terveystarkastajat, mutta näiden tarkastusten lukumääristä ei Eviralla ole tarkkaa tietoa. Viranomaisten lisäksi eläinsuojelutarkastuksia tekevät aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat.

Laiminlyöntien suhteellinen osuus ennallaan
Mikäli tarkastuksissa havaitaan eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä, viranomaiset ryhtyvät eläinsuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin. Kun eläinten olosuhteissa havaitaan puutteita, eläinten omistaja tai haltija määrätään korjaamaan olosuhteet määräajassa lain edellyttämälle vähimmäistasolle. Jos kyse on eläimen hoitoon tai käsittelyyn liittyvästä rikkomuksesta, eläimen omistajalle tai haltijalle annetaan kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Tarvittaessa viranomainen voi myös ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kiireellisinä toimenpiteinä isommille eläimille tai eläinmäärille järjestetään useimmiten ensiapuna ruokaa ja vettä sekä hoitaja paikan päälle, pienemmät eläimet toimitetaan saamaan hoitoa muualle. Mikäli eläinten hoito ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan myös myydä tai lopettaa.

Vuonna 2011 annettiin eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä yli 38 prosentilla raportoiduista epäilyyn perustuvista tarkastuskäynneistä. Vakavia laiminlyöntejä, joiden johdosta ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, havaittiin noin 7 prosentilla tarkastuskäynneistä. Vaikka tarkastusmäärät ovat viime vuosina lisääntyneet, on toimenpiteisiin johtavien tarkastusten osuus kaikista tehdyistä tarkastuksista pysynyt viime vuosina kuitenkin suhteellisen muuttumattomana. Tarkastettavaa riittää kentällä yhä.

Lemmikkieläinkohteiden tarkastusmäärät kasvussa
Eläinlajeittain raportoituna tarkastusten määrä on hieman todellista suurempi. Kun tarkastuskohteessa on useita tarkastuksen kohteena olevia eläinlajeja, raportoituu yksi tarkastuskäynti useampana erillisenä tarkastuksena. Viime vuosina eläinlajeittain raportoitujen tarkastusten määrä on vaihdellut tasaisesti 3200 ja 3500 tarkastuksen välillä, nousten vuonna 2010 jo 4300:een. Vuonna 2011 tehtiin eläinlajeittain raportoituna yli 4600 tarkastusta.

Tarkastusten ja toimenpiteiden tarkastelua eläinlajeittain jaoteltuna voitiin tehdä vain tietojärjestelmään tallennetusta aineistosta. Etelä-Suomessa tarkastetaan väestörakenteesta johtuen muuta maata enemmän lemmikkieläinkohteita, ja myös lemmikkieläimiin kohdistuvien kiiretoimenpiteiden osuus on aiempina vuosina ollut muuta maata korkeampi. Tämän johdosta osittaisesta aineistosta saadut eläinlajikohtaiset tulokset eivät täysin vastaa oikeaa tilannetta varsinkaan pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä.

Lemmikkieläimiin kohdistuvien tarkastusten osuus kasvoi edellisvuodesta selvästi enemmän kuin tuotantoeläinten, joihin kohdistuvien tarkastusten määrä pysyi suunnilleen ennallaan. Eläinlajikohtaisesti raportoiduista tarkastuksista hieman yli 2600 tarkastuksen kohteena oli tuotantoeläimiä ja runsaan 1700 lemmikkejä. Lopuissa tapauksissa pitopaikan eläinlajia ei ollut raportoitu. Kasvusta huolimatta lemmikkieläimiä tarkastettiin kuitenkin edelleen selvästi vähemmän kuin tuotantoeläimiä.

Edellisvuosien tapaan lemmikkieläinten tarkastukset koostuivat pääosin koirien, kissojen ja kanien sekä erilaisten jyrsijöiden tarkastuksista, kun taas tuotantoeläinkohteissa tarkastuksen kohteina olivat useimmiten naudat, hevoseläimet ja lampaat. Myös sikoja, turkiseläimiä, vuohia ja kanoja tarkastettiin merkittäviä määriä.

Kuten aiempinakin vuosina, kieltoja tai määräyksiä annettiin vuonna 2011 eniten tuotantoeläinkohteille, kun taas kiireelliset toimenpiteet kohdistuivat useimmiten lemmikkieläimiin. 45 prosentille tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja 33 prosentille lemmikkieläinkohteista annettiin määräys korjata havaitut puutteet määräajassa. Kiireellisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin vajaassa 5 %:ssa tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja runsaassa 8 %:ssa lemmikkieläinkohteista.

Lue tiedote Eviran internetsivuilta


Lue lisää Eviran internetsivuilta

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Kaupallisten eläinkuljetusten eläinsuojelutarkastukset vuonna 2011

Vuonna 2011 tarkastettiin 387 eläinkuljetusta, joista noin 16 prosentissa havaittiin epäkohtia. Epäkohtien määrä pysyi lähes samana edellisvuoteen verrattuna. Huomattava osa havaituista epäkohdista johtui aiempien vuosien tapaan puutteista lainsäädännön edellyttämissä asiakirjoissa.

Suurimman osan tarkastuksista tekivät tarkastuseläinlääkärit teurastamoissa kuljetusten purkamisen yhteydessä. Lisäksi läänineläinlääkärit tarkastivat kuljetuksia muun muassa tien päällä ja lähtöpaikassa. Tarkastuksista suurin osa kohdistui nauta- ja sikakuljetuksiin sekä siipikarjakuljetuksiin. Yli kahdeksan tuntia kestäviä kuljetuksia tarkastettiin 10 kpl ja keskimääräinen kuljetusaika oli kolme tuntia.

Tavoitteena oli tarkastaa vuonna 2011 yhteensä 735 – 1470 kaupallista eläinkuljetusta. Vaikka tarkastuksia tehtiin 39 enemmän kuin edellisenä vuonna, tavoitteesta jäätiin silti vielä selvästi; tavoitteen alarajasta toteutui vain 53 %. Eläinkuljetussäännösten vastaista toimintaa havaittiin yhteensä 61 eläinkuljetuksessa eli noin 16 %:ssa tarkastetuista ajoneuvoista. Viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi 39 kuljetuksessa eli noin 64 %:ssa tarkastuksista, joissa oli havaittu epäkohtia.

Lähes puolet epäkohdista johtui puutteellisista asiakirjoista
Yleisimmät epäkohdat olivat pitkälti samoja kuin aiempinakin vuosina. Eniten yksittäisiä epäkohtia havaittiin kuljettajan pätevyystodistuksiin, kuljetusasiakirjoihin ja eläinkuljettajalupiin liittyvissä vaatimuksissa (46 kpl). Toiseksi yleisimpiä epäkohtia olivat puutteet ajoneuvon kunnossa ja turvallisuudessa (19 kpl), ja kolmanneksi eniten epäkohtia todettiin tilavaatimusten noudattamisessa (12 kpl), jolloin kuormaustiheys oli liian suuri.

Lisäksi yhdessätoista kuljetuksessa ei ollut huolehdittu eläinten asianmukaisesta erottamisesta ja kytkemisestä. Neljässä kuljetuksessa havaittiin kuorman lastaukseen ja purkuun sekä eläinten käsittelyyn liittyviä epäkohtia. Pitkien kuljetusten lisävaatimusten noudattamiseen sekä kuljetuksen kestoon liittyviä ongelmia todettiin neljässä kuljetuksessa. Kolmessa kuljetuksessa havaittiin kuljetuskunnottomia eläimiä.

Myös välityseläinkuljetuksia sekä hevos- ja porokuljetuksia tarkastettiin
Välityseläinkuljetuksia tarkastettiin 14 kpl, näistä neljässä kuljetuksessa todettiin epäkohtia. Kolmessa tapauksessa epäkohdat liittyivät puutteellisiin asiakirjoihin ja yhdessä kuljetuksessa todettiin kuorman lastaukseen ja purkuun liittyviä ongelmia. Yhdessä välityseläinkuljetuksessa havaittiin epäkohtia pitkien kuljetusten lisävaatimusten noudattamisessa. Lisäksi ajoneuvossa ei ollut vasikoille juottorehua ja lisäksi puutteita oli lämpötilan kirjaamis- ja hälytysjärjestelmässä.

Hevosten kuljetuksia tarkastettiin yhteensä 48 kpl. Epäkohtia havaittiin 15 kuljetuksessa ja ne kaikki liittyivät puutteellisiin asiakirjoihin.

Porojen kuljetuksia tarkastettiin kuljetuksen lähtöpaikassa ja teurastamoilla. Yhteensä tarkastettiin 8 kuljetusta. Näistä tarkastuksista 50 %:ssa todettiin epäkohtia. Kahdesta kuljetuksesta puuttui eläinkuljetusmerkintä, kahdessa kuljetuksessa oli puutteellinen valaistus ja kahden ajoneuvon kunnossa ja turvallisuudessa oli huomautettavaa. Yhdessä ajoneuvossa kuormaamisessa ja purkamisessa käytettävät välineet eivät olleet asianmukaisia.

Valvonnan kohdentaminen
Tarkastuksia pyydettiin vuonna 2011 kohdentamaan maantiekuljetuksiin ja kuljetusten lähtöpaikkoihin, välityseläinkuljetuksiin sekä porokuljetuksiin. Teurastamoilla tarkastuksia pyydettiin kohdentamaan eläinkuljetuksiin, jotka saapuivat teurastamolle ilta-aikaan tai virka-ajan ulkopuolella sekä pieniin, kaupallisiin eläinkuljetuksiin, kuten lammaskuljetuksiin.

Läänineläinlääkärien tekemien tarkastusten osalta valvonnan kohdentaminen onnistui kohtuullisen hyvin maantiekuljetusten osalta (20 % tehdyistä tarkastuksista). Välityseläinkuljetusten tarkastusprosentti oli alhainen (4 %), samoin porokuljetusten (2 %). Teurastamoilla tehdyistä tarkastuksista kohdentaminen ei toteutunut lammaskuljetusten osalta (0,5 % tehdyistä tarkastuksista). Teurastamoilla tehtyjen tarkastusten osalta tietoa ei ole saatavilla mihin aikaan vuorokaudesta tarkastuksia on tehty.

Eläinkuljetuksia tarkastetaan vuosittain
Suomessa kaupallisten eläinkuljetusten eläinsuojelutarkastuksia on suoritettu vuodesta 1997 lähtien. Vuosina 2000–2011 eläinsuojeluviranomaiset ovat tarkastaneet yhteensä yli 4100 eläinkuljetusta, joista keskimäärin 22 %:ssa on havaittu eläinsuojelullisia epäkohtia.

Lue tiedote Eviran internetsivuilta


Lue lisää Eviran internetsivuilta

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Newcastlen tautia todettu viestikyyhkysissä Etelä-Suomessa

Newcastlen tautia on todettu kahdessa kyyhkyslakassa Etelä-Suomessa. Ensimmäinen tautitapaus tuli ilmi Espoossa, kun kyyhkysten omistaja otti yhteyttä läänineläinlääkäriin havaittuaan linnuissaan oireita. Tartunta vahvistettiin Evirassa tehdyissä tutkimuksissa. Toinen tartuntatila löytyi Karkkilasta selvitettäessä Espoon kyyhkyslakan kontaktitiloja. Newcastlen tauti aiheutti molempien kyyhkyslakkojen linnuissa kohonnutta kuolleisuutta, ripulia ja apaattisuutta. Espoossa todettiin myös neurologisia oireita.

Tartunnan epäillään tulleen ulkomailta tuotujen kyyhkysten mukana Espoossa sijaitsevaan kyyhkyslakkaan ja levinneen edelleen Karkkilaan, kun maahantuodut linnut siirrettiin muutaman päivän ajaksi Karkkilan kyyhkyslakkaan. Maahantuodut linnut oli rokotettu Newcastlen tautia vastaan vain muutama päivä ennen tuontia. Suomalaisia lintuja ei ollut rokotettu lainkaan. Molempien lakkojen linnut, yhteensä lähes 300 kyyhkystä, on lopetettu ja hävitetty tartunnan leviämisen estämiseksi.

Koska Newcastlen tauti todettiin kyyhkysissä, eikä siipikarjassa, suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei perusteta tapausten ympärille. Virkaeläinlääkärit tarkastavat tartuntatilojen lähiympäristössä sijaitsevat siipikarjan ja muiden lintujen pitopaikat ja näiden pitopaikkojen linnuista otetaan näytteitä tutkittavaksi Newcastlen taudin varalta.

Newcastlen tauti
Newcastlen tautia aiheuttaa paramykso-1-virus. Tauti on luokiteltu eläintautilainsäädännössä helposti leviäväksi eläintaudiksi. Kaikki lintulajit voivat saada taudin, mutta eri lintulajien herkkyys vaihtelee. Kanoilla taudin oireita ovat muun muassa muninnan lasku, siipien roikkuminen, hengitystieoireet, halvaantumiset ja lisääntynyt kuolleisuus. Kuolleisuus voi nousta jopa 80 - 90 prosenttiin ilman edeltäviä oireita.
Suomessa Newcastlen tautia todettiin edellisen kerran viestikyyhkysissä vuonna 2008. Luonnonvaraisista kesykyyhkyistä (pulu) virusta todetaan silloin tällöin. Viimeisin tällainen löydös tehtiin maaliskuussa 2012 Imatralta.

Kyyhkysten rokottaminen Newcastlen tautia vastaan
Newcastlen tautia esiintyy maailmanlaajuisesti ja lähes kaikki maat rokottavat siipikarjaa säännöllisesti sitä vastaan. Suomessa siipikarjan rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty, koska Suomella on Newcastlen taudin suhteen virallisesti rokotusvapaa asema. Sen sijaan kyyhkyset voidaan suojata rokottamalla. Kilpailuihin tai näyttelyihin osallistuvien lakkojen kyyhkyset on rokotettava Newcastlen tautia vastaan maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen 33/EEO/95 mukaisesti. Muidenkin kyyhkysten rokottaminen on suositeltavaa. Eläinlääkäri suorittaa kyyhkysten rokottamisen ja rokottaminen tehdään lintujen omistajan kustannuksella.

Lisätietoja

Ohje kyyhkysten rokottamiseksi Newcastlen taudin varalta

Lisätietoa Newcastlen taudista

Ylitarkastaja Tiia Tuupanen, tiia.tuupanen@evira.fi, p. 040 489 3348

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Afrikkalainen sikarutto jatkaa leviämistään Venäjällä - tietoa taudista löytyy Eviran sivuilta myös venäjänkielisenä

Afrikkalaisen sikaruton (ASF) torjuntatoimet Venäjällä eivät ole olleet riittäviä estämään taudin leviämistä. ASF:a esiintyy sekä tuotantosioissa että villisioissa. Taudinpurkauksia on todettu Suomen läheisyydessä Leningradin alueella ja Venäjän Karjalassa. Virus on erittäin kestävä ja tauti tarttuu helposti paitsi suoraan sairaasta eläimestä toiseen, myös välillisesti esim. sianlihatuotteiden, työvälineiden ja – vaatteiden ja kuljetusajoneuvojen välityksellä. Erityisesti sikaloissa, joissa käy työntekijöitä maista, joissa afrikkalaista sikaruttoa esiintyy, tulee huolehtia paitsi bioturvallisuudesta tilalla, myös työntekijöiden koulutuksesta. Tätä helpottaakseen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla on internetsivuillaan tietoa afrikkalaisesta sikarutosta, sen tartuntatavoista, oireista ja Suomen lainsäädännöstä myös englannin ja venäjän kielillä.

Afrikkalainen sikarutto todettiin Venäjällä ensimmäisen kerran 2007 Kaukasuksen alueella. Sieltä tauti on levinnyt pohjoiseen ja myös lähelle Suomen aluetta. Toukokuussa 2012 Novgorodin seudulla metsästysalueella todettiin ASF villisioissa. Villisioissa tartunta on todettu myös Tulan ja Tverin seuduilla. Karjalan tasavallan Sekeen alueella tautia todettiin helmikuussa 2012 kahdella tilalla. Paikkakunta sijaitsee Nurmeksesta itään noin 160 km:n päässä Suomen rajalta. Vuonna 2011 tauti todettiin mm. Tverin, Murmanskin ja Arkangelin alueilla sekä maaliskuussa ja tammikuussa Leningradin alueella. Ensimmäinen afrikkalainen sikaruttotapaus Pietarin läheisyydessä todettiin syksyllä 2009.

Venäjän viranomaiset ovat kertoneet, että pääasiallisimmat leviämisreitit ovat saastuneen ruokajätteen syöttäminen sioille, bioturvallisuustoimien riittämättömyys sikatiloilla, laiton eläinjätteen hylkääminen metsiin sekä sikojen ja sianlihatuotteiden laiton siirto saastuneilta alueilta.

Taudin leviämisen riski Suomeen on todellinen. Vaikka sianlihatuotteiden tuonti Venäjältä on kielletty, ei laittoman maahantuonnin mahdollisuutta voida poissulkea. Ruokajätteen syöttäminen sioille on Suomessa kielletty, mutta se on yleinen tapa esim. Venäjällä ja on mahdollista, että suomalaisessa sikalassa työskentelevän venäläisen työntekijän tuoma elintarvike päätyy sikojen ruuaksi. Eviralla on internetsivuillaan tietoa afrikkalaisesta sikarutosta myös venäjänkielisenä. Jos kunnaneläinlääkäri tietää, että hänen toimialueensa sikaloissa on venäjänkielisiä työntekijöitä, voi näitä sivuja käyttää työntekijöiden valistamiseen.

Lue lisää:
Lisää afrikkalaisesta sikarutosta

Tautisuojausohje

Linkki aiheen venäjänkielisille internetsivuille

Afrikkalaisen sikaruton tautipurkauksia Venäjän luoteisosissa 2009–2012 (Kartta OIE).

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Kotiteurastuksen sivutuotteiden hävittämiseen ja pienteurastamojen ja –leikkaamoiden sivutuotteiden keräilyalueisiin muutoksia 1.1.2013 alkaen

Sioista ja märehtijöistä saatavia kotiteurastuksen sivutuotteita ei saa 1.1.2013 alkaen hävittää hautaamalla eläinlajikohtaisilla raatokeräilyalueilla. MMM:n asetuksen 1192/2011 mukaista hautaamiskieltoa oli määrä soveltaa 1.7.2012 alkaen, mutta siirtymäaikaa on jatkettu puolella vuodella. Hautaamiskielto ei tule koskemaan syrjäisiä alueita, missä hautaaminen on sallittua jatkossakin. Myös pienteurastamoista ja pienleikkaamoista peräisin olevien luokan 2 ja 3 sivutuotteiden hävitystä koskevaa siirtymäaikaa on jatkettu vuoden loppuun ja laajennettuja keräilyalueita sovelletaan 1.1.2013 alkaen.

Tuotantoeläimiä saa teurastaa kotitilalla vain tuottajan ja hänen perheensä omaan käyttöön. Kotiteurastuksen sivutuotteilla tarkoitetaan teurastetuista eläimistä saatuja ruhonosia ja elimiä, joita ei käytetä ihmisten tai tilan omien lemmikkien ruoaksi. Evira on julkaissut ohjeen kotiteurastuksen sivutuotteiden hävittämisestä 31.5.2012. Myös tilalla teurastettujen nautojen BSE-seurantaohje on päivitetty 7.6.2012.

Keräilyalueilla kotiteurastuksen sivutuotteet voidaan hävittää toimittamalla ne Honkajoki Oy:n hyväksyttyyn käsittelylaitokseen. Keräilyn hoitaa rekisteröitynyt toimija. Kotiteurastettujen eläinten poistotavaksi on ilmoitettava eläinrekistereissä ”teurastettu tilalla”. Ilmoitus poistosta on tehtävä eläinlajikohtaisesti säädettyjen aikarajojen puitteissa. Teurastetun märehtijän korvamerkit on otettava talteen ja annettava teurassivutuotteiden noudon yhteydessä keräilijälle. Korvamerkin numero merkitään myös noutotositteeseen.

Kotiteurastuksen sivutuotteet voidaan myös kerätä tai toimittaa eri tiloilta yhteiseen varastointipisteeseen, esim. jäähdytettyyn konttiin, josta ne sitten toimitetaan käsittelylaitokseen. Tällainen varastointitila on hyväksytettävä ns. väliasteen laitokseksi, jonka hyväksynnästä ja valvonnasta vastaa läänineläinlääkäri.

Sivutuoteasetuksen mukaisen tilakohtaisen raatojen polttoon tarkoitetun poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen hyväksyntä ei kata kotiteurastuksen sivutuotteiden polttamista, vaan tällaisen aineksen polttoon tarkoitetun polttolaitoksen on oltava ympäristösäädösten mukainen. Toimintaan tarvittavasta lupamenettelystä ja tietoa poltolle asetetuista vaatimuksista saa paikallisilta ympäristönsuojeluviranomaisilta.

Tuottaja vastaa kaikista kotiteurastuksen sivutuotteiden keräilyn ja hävittämisen kustannuksista.

Pienteurastamojen sivutuotteet
Pienteurastamoista ja pienleikkaamoista peräisin olevien sivutuotteiden hävitykseen sovelletaan samoja keräilyalueita kuin kokonaisten raatojen hävitykseen 1.1.2013 alkaen. Keräilyalueella sivutuotteet on kerättävä ja käsiteltävä sivutuotelainsäädännön mukaisesti. Teurastuksesta syntyviä luokan 2 ja 3 sivutuotteita ei saa hävittää hautaamalla eläinlajikohtaisilla raatokeräilyalueilla.

Teurastamoissa syntyvä luokan 1 TSE-riskiaines on edelleen aina kerättävä ja käsiteltävä luokan 1 käsittelylaitoksessa tai hävitettävä jätteenä polttamalla tarkoitukseen hyväksytyssä polttolaitoksessa koko Suomessa.

Porojen ja luonnonvaraisen riistan teurastuksesta ja lihan leikkaamisesta saatavien sivutuotteiden hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta, joten teurassivutuotteet saa haudata koko Suomessa.

Lue lisää Eviran internetsivuilta

Kotiteurastuksen sivutuotteiden ja kuolleiden eläinten hävittäminen

Tilalla teurastettujen nautojen BSE-seurantaohje

Lisätietoja kotiteurastuksen sivutuotteiden hävittämisestä:
Ylitarkastaja Saana Orkola, p. 050 574 8356

Lisätietoja pienteurastamoiden ja –leikkaamoiden teurassivutuotteiden hävittämisestä:
Ylitarkastaja Tuula Lundén, p. 040 687 5933

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Emakoiden AD-, TGE- ja PRRS- seurantaohjelmien arviointi on julkaistu Eviran internetsivuilla

Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä on tehty arvio sikaseurantaohjelmien edustavuudesta Aujeszkyn, PRRS ja TGE -tautien osalta. Tällä hetkellä näitä tauteja ei esiinny Suomessa. Näiden tautien seuranta perustuu noin tuhanteen verinäytteeseen, jotka otetaan teurastettavista emakoista vuosittain. Seurantaohjelmien laboratoriotutkimukset tehdään Evirassa.

Seuranta on toteutunut suunnitelman mukaisesti arvioitujen vuosien 2008 ja 2009 aikana. Jos taudeista jokin saapuisi Suomeen, niin tulosten mukaan niistä PRRS todettaisiin herkimmin ja TGE epäherkimmin.

Arvion perusteella voimme myös todeta, että yksittäisenkin vuoden seuranta on riittävä osoittamaan, että mikään näistä seurattavista taudeista ei ole muuttunut endeemiseksi Suomessa. Toisaalta tautivapauden osoittamiseksi yksi seurantavuosi ei riitä. Tautivapauden osoittaminen on varmempaa jos siihen yhdistetään myös niin sanotun passiivisen tautiseurannan havainnot sekä arvio tautien maahantulo ja maassa leviämisen riskistä.

Tulokset on julkaistu Eviran julkaisusarjassa ja raportti on saatavissa Eviran internetsivuilta.

Lue raportti Eviran internetsivuilta

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Reilu ruokalusikallinen riittää

Kun halutaan selvittää, onko ripulin aiheuttajana karjassa naudan koronavirus, tutkittavaksi lähetetään ripuloivien eläinten ulostenäytteet tai vaihtoehtoisesti pariseeruminäytteet.

Näytteet otetaan 3-5 oireilevasta eläimestä. Ensimmäiset seeruminäytteet otetaan akuutin oireilun aikana ja jälkimmäiset samoista yksilöistä 2-3 viikkoa myöhemmin. Koronavirustutkimukseen riittää reilu ruokalusikallinen ulostetta per eläin. Näyte otetaan suoraan peräsuolesta tai välittömästi ulostamisen jälkeen. Näytteet otetaan aina yksilönäytteinä mieluiten muovipurkkiin tai –putkeen. Purkit/putket merkitään juoksevin numeroin ja lähetteeseen kirjataan eläinten yksilötunnukset.

Pelkästään koronaviruksen varalta tutkittavat näytteet lähetetään Helsinkiin (Evira, Eläintautivirologia, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki).

Lisää ripulitutkimusten näytteenotosta ja lähettämisestä:

Vasikkaripuli

Laiduntavien nuorten nautojen loiset

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Evira on mukana sosiaalisessa mediassa

Eviran tavoitteena sosiaalisessa mediassa on edistää luotettavan tiedon saatavuutta ja levittämistä.

Käytämme sosiaalisen median kanavia tiedottamaan ja herättämään keskustelua Eviraan liittyvästä toiminnasta, tapahtumista ja ajankohtaisista asioista. Sosiaalista mediaa hyödynnetään myös kriisiviestinnässä.




Lue lisää Eviran internetsivuilta

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Lääkeluettelot

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400