Sinikieliviruksen vasta-aineita nautojen virustautiseurannassa

Sinikielitaudin vasta-aineita todettiin viime vuoden loppupuolella otetusta teurasnaudan verinäytteestä. Niitä epäillään tarkemman tutkimuksen perusteella BTV-14-tyypin rokoteviruksen aiheuttamaksi.

Evira seuraa tuotantoeläinten tautitilannetta tutkimalla vasta-aineita tiloilta otetuista näytteistä ja teuraaksi lähetetyistä eläimistä. Nautojen virustautiseurannan osana näytteitä tutkitaan myös sinikielitaudin varalta.

Evirassa marraskuussa 2013 tehdyssä tutkimuksessa yhdessä emolehmäkarjan teurasnaudassa todettiin sinikieliviruksen vasta-aineita. EU:n sinikielitaudin (bluetongue) vertailulaboratorio Englannissa totesi tutkimusten jälkeen, että vasta-aineet ovat sinikieliviruksen serotyyppi 14 (BTV-14) aiheuttamia.

Nauta, jolla BTV-14 vasta-aineet todettiin, oli syntynyt Suomessa vuonna 2001. Se oli myyty syntymätilaltaan vuonna 2003 tilalle, josta se lokakuussa 2013 lähetettiin teuraaksi. Muissa tilan eläimistä otetuissa näytteissä ei ole todettu sinikieliviruksen vasta-aineita. Tilalla ei ole eläinten tuonteja eikä kontakteja, jotka selittäisivät tartunnan. Tilalla ei myöskään ole esiintynyt sinikielitautiin viittaavia oireita.

Tilanne Euroopassa

Sinikieliviruksia tunnetaan tällä hetkellä 26 eri serotyyppiä. EU:n alueella on todettu pääasiassa serotyyppejä 8, 1 ja 4. Näiden lisäksi on havaintoja serotyypeistä 6, 11 ja 14, joita pidetään elävien sinikielirokotteiden karkulaisina. Sinikielitautitartuntoja on EU-alueella raportoitu 2013 aikana vain Etelä-Euroopasta: Komission julkaisemien rajoitusvyöhykkeiden perusteella Espanjassa esiintyy serotyyppejä 1 ja 4, Portugalissa serotyyppiä 4, Sardiniassa, Korsikalla, Italiassa ja Maltalla useita eri serotyyppejä (mm. BTV-1, 2, 9,16). Lisäksi Kreikan saaristossa lähellä Turkin rajaa ja Kyproksella on todettu sinikielitautia (BTV-4 ja BTV-16).

Vuonna 2011 Venäjällä ja 2012 Baltian maissa ja Puolassa raportoitiin todetuista BTV-14-tyypin vasta-aineita ja tehtiin PCR-menetelmällä joitakin virusosoituksia. Näitä viruksia sekvensoimalla todettiin, että virus on identtinen tai lähes identtinen eteläafrikkalaisen rokoteviruksen kanssa. Tämän jälkeen ei ole raportoitu uusista löydöksistä.

Miten suomalaisnauta sai tartunnan?

Vasta-ainepositiivisen eläimen historiasta ei ole löytynyt yhteyksiä ulkomaille. Sen sijaan Baltian ja Puolan vuoden 2012 virus- ja vasta-ainetietojen perusteella on oletettavaa, että tässä yksittäisessä, oireettomassa suomalaiseläimessä todetut vasta-aineet ovat samaisen BTV-14-rokoteviruksen aiheuttamia.

Sinikielivirukset leviävät tehokkaasti vain polttiaisen puremista. Siten todennäköisimpänä tartuntalähteenä ovat rokotevirusta kantaneet polttiaiset, jotka ovat saapuneet Suomeen alueelta, jossa rokotevirus on levinnyt märehtijäpopulaatiossa. Sopivien tuulten kantamana polttiaiset voivat kulkeutua satoja kilometrejä. Vasta-aineet voivat säilyä tartunnan saaneessa eläimessä vuosikausia.

Sinikielitaudin seuranta jatkuu

Sinikielitaudin varalta on Suomessa tehty tutkimuksia kliinisesti oireilevista märehtijöistä, maahantuoduista märehtijöistä ja emolehmä- sekä lypsykarjojen virustautiseurantaan otetuista näytteistä vuodesta 2007 alkaen. Lisäksi on tutkittu Ahvenanmaan lampaita. Seurantaa jatketaan myös kuluvana vuonna.

Lisätietoja sinikielitaudista (Evira)

Vasta-ainelöydöksestä julkaistu Eviran tiedote


Lisätietoja:
Erikoistutkija Ulla Rikula, p. 050 563 2052,
Tutkimusyksikönjohtaja Liisa Kaartinen, p. 040 840 7364
Ylitarkastaja Miia Kauremaa, p. 0400 318 510

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400