Uusi eläintautilaki voimaan 1.1.2014

Eduskunta hyväksyi uuden eläintautilain 23.4.2013. Lakiin tehtiin eduskunnassa vain vähäisiä muutoksia hallituksen esitykseen verrattuna. Laki esitetään tulevaksi voimaan 1.1.2014.

Uuden lain ensisijaisena tarkoituksena on uudistaa nykyinen vanhentunut lainsäädäntö ja saattaa se perustuslain mukaiseksi. Perustuslain mukaan keskeiset säännökset on nostettava lain tasolle ja asetuksenantovaltuuksien tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Tästä syystä uusi laki on huomattavasti pitempi kuin aikaisemmat lait, joita se korvaa (eläintautilaki ja laki helposti leviävistä eläintaudeista).

Uutta lakia sovelletaan tarttuvien eläintautien torjuntaan. Lakia ei sovelleta tuontiin Euroopan unionin ulkopuolisista maista eikä eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyyn ja valvontaan muutoin kuin tautitapausten yhteydessä.

Laissa on säilytetty nykyisen eläintautilain mukainen tautien luokitus, mutta luokkien välisiä rajoja on täsmennetty. Vastustettavat eläintaudit jaetaan edelleen kolmeen luokkaan: helposti leviävät eläintaudit, vaaralliset eläintaudit ja valvottavat eläintaudit. Helposti leviäviä ja vaarallisia eläintauteja ei normaalisti esiinny Suomessa ja jos tautitapauksia ilmenee, tauti hävitetään viranomaisten toimesta. Helposti leviävien eläintautien ympärille muodostetaan lisäksi rajoitusvyöhykkeitä. Valvottavien eläintautien leviämistä estetään viranomaisten antamilla rajoituksilla, mutta taudin hävittäminen jää toimijan vastuulle. Vastustettavien eläintautien lisäksi laissa säädetään ilmoitettavista eläintaudeista ja muista eläintaudeista.

Vastustettavia eläintauteja koskeva ilmoitusvelvollisuus laajennetaan kaikkiin toimijoihin. Ilmoitettavia eläintauteja koskeva ilmoitusvelvollisuus laajennetaan laboratorioihin.

Uuteen lakiin on sisällytetty toimijoita koskeva yleinen velvollisuus suojata pitopaikka eläintaudeilta. Jos pitopaikka on elintarvikelaissa tarkoitettu alkutuotantopaikka, toimijan tulee lisäksi laatia kirjallinen kuvaus menettelytavoista. Kaupallisilla toimijoilla on lisäksi velvollisuus suojata kuluttajia myös sellaisilta zoonooseilta, jotka eivät sisälly vastustettaviin eläintauteihin. Tällaisia zoonoseja ovat esimerkiksi ratsastustallien salmonellatartunnat ja lemmikkieläinkauppojen psittakoositartunnat.

Uuteen lakiin on sisällytetty myös vientiä koskevia säännöksiä. Asetuksella voidaan säätää sellaisista tuotteista tai eläimistä, joiden vienti edellyttää rekisteröintiä. Rekisteröinnin tarkoituksena on varmistaa, että viejät noudattavat viennissä yhteisesti sovittuja ehtoja ja että tautitapausten yhteydessä saadaan nopeasti tieto tapauksesta ja mahdollisesti siihen liittyneestä viennistä kauppakumppanille. Vientitodistuksen antaminen on säädetty kunnaneläinlääkärin tehtäväksi.

Nykyisessä laissa eri viranomaisilla, kuten Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla, läänineläinlääkärillä ja kunnaneläinlääkärillä, on päällekkäinen toimivalta, eli ne voivat tehdä päätöksiä samoista asioista. Tämä ei ole hyväksyttävää perustuslain näkökulmasta. Uudessa laissa viranomaisten välistä toimivallan jakoa on selkeytetty.

Evira ohjaa ja suunnittelee eläintautien valvontaa ja torjuntaa. Evira päättää helposti leviävien ja vaarallisten tautien hävittämisestä tekemällä eläinten lopetuspäätöksiä ja pitopaikkojen saneerauspäätöksiä. Evira päättää myös tautien hävittämisen yhteydessä maksettavista korvauksista. Evira päättää rajoitusvyöhykkeiden perustamisesta helposti leviävien tautitapausten ympärille. Evira hyväksyy vesiviljelylaitokset ja lokerot sekä rekisteröi sisämarkkinakaupan toimijoita ja viejiä.

Aluehallintovirastolle kuuluvat pääsääntöisesti yksittäiset hallintopäätökset kuten päätös eläintautien leviämisen estämiseksi ja siihen liittyvät poikkeusluvat, poikkeusluvat vyöhykerajoituksista, vapaaehtoisiin ohjelmiin liittyvä terveysluokitus, sperman keräysasemien, spermavarastojen ja alkioryhmien hyväksyminen, uutena oriasemien hyväksyminen, karanteenien hyväksyminen, tiettyjen sisämarkkinatoimijoiden hyväksyminen sekä kuljetusvälineiden desinfektio- ja vedenvaihtopaikkojen hyväksyminen.

Kunnaneläinlääkärille kuuluvat pääsääntöisesti valvonta ja tarkastukset. Lisäksi kunnaneläinlääkäri myöntää viralliset terveystodistukset sisämarkkinakauppaan ja vientiin. Kunnaneläinlääkäri voi kiireellisissä tapauksissa tehdä väliaikaisen päätöksen taudin leviämisen estämiseksi.

Uusi laki antaa Eviralle mahdollisuuden valtuuttaa tarkastajia tekemään tiettyjä tarkastuksia tautien valvomiseksi pitopaikoissa. Valtuutettuja tarkastajia on tarkoitus käyttää erityisesti sellaisten eläinlajien tautien valvonnassa, joissa kunnaneläinlääkäreillä ei ole riittävää osaamista. Valtuutettu tarkastaja voi olla koulutukseltaan eläinlääkäri, tai hänellä voi olla muu soveltuva ammatti. Valtuutettuja tarkastajia voidaan käyttää myös tautien torjunnassa, jolloin niiden työtä johtaa aluehallintovirasto.

Eviran, aluehallintoviraston ja valtuutettujen tarkastajien suoritteista valtiolle perittäviin maksuihin sovelletaan valtion maksuperustelakia ja sen nojalla annettuja asetuksia. Kunnaneläinlääkärin tekemistä maksullisista suoritteista peritään maksu valtiolle aluehallintoviraston toimesta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin näistä suoritteista ja niiden maksuista sekä laskutusmenettelystä.

Valtion maksamien korvausten osalta nykyinen järjestelmä säilyy pääosin ennallaan. Eviran lopetettaviksi määräämistä eläimistä maksetaan täysi korvaus. Jos eläin on lopetettu omistajan hakemuksesta valvottavien eläintautien yhteydessä, korvaus on enintään kolme neljäsosaa eläimen käyvästä arvosta. Asetuksella voidaan säätää tarkemmin taudeista, joiden yhteydessä Evira ei tee lopetuspäätöstä omistajan hakemuksesta. Nämä olisivat sellaisia tauteja, joiden varalta on saatavissa vakuutus.

Uudessa laissa on nykyiseen lakiin verrattuna laajempi valikoima pakkokeinoja. Pakkokeinoina voidaan käyttää määräystä, kieltoa tai rajoitusta sekä hyväksymisen, luvan tai rekisteröinnin peruuttamista. Jos määräystä, kieltoa tai rajoitusta ei noudateta, sitä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisellä.

Lain voimaantulon yhteydessä on tarkoitus uudistaa suurin osa voimassa olevan eläintautilain nojalla annetuista asetuksista. Eläintautien luokituksesta ja vastustamistoimenpiteistä, sisämarkkinakaupan ehdoista ja valvonnasta, viennistä sekä kunnaneläinlääkärien suoritteista perittävistä maksuista säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, kun taas eläinten terveysvalvonnasta ja keinollisesta lisäämisestä säädettäisiin pääosin valtioneuvoston asetuksella. Osa uusista asetuksista on jo viimeistelyvaiheessa. Osasta taas tullaan pyytämään lausuntoja lähiaikoina.

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400