Dermatophilus congolensis- eksudatiivinen pustulaarinen dermatiitti hevosten vaivana

Dermatophilus congolensis aiheuttaa streptotrikoosin nimellä tunnettua ihotulehdusta eläimille, voipa se satunnaisesti tarttua ihmisiinkin. Suomessa tautia on diagnostisoitu hevosista, mutta tartuntoja esiintyy maailmanlaajuisesti myös monissa muissa eläinlajeissa, etenkin naudoissa ja lampaissa.

Bakteeri tunkeutuu ihoon nirhamien, hyönteisten pistojen ja puremien tai muiden ihovaurioiden kautta. Agenssi pääsee tunkeutumaan ihoon herkemmin, jos iho on jatkuvasti märkä esimerkiksi sateisten säiden vuoksi. Tästä johtuu ihottuman kansanomainen nimitys, kurarupi.

Dermatophilus- nimi, samoin kuin solujen ulkonäkö viittaavat sieniin. Kysymyksessä on kuitenkin grampositiivinen, aktinomykeetteihin kuuluva bakteeri. Dermatophilus ei muodosta itiöitä, mutta pitkät, haaroittuvat bakteeririhmat koostuvat peräkkäin ja rinnakkain ryhmittyneistä kokkimaisista soluista, joita kutsutaan zoosporeiksi.

Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla tartunnat voivat olla vakavia, mutta viileässä ilmastossa ne ovat yleensä lievempiä. Ihottuma voi kuitenkin vaikuttaa eläimen hyvinvointiin, ja ihovauriot tarjoavat infektioportin hankalille sekundaari-infektioille. Bakteeri tunkeutuu ihoon kokkimaisessa muodossa. Se alkaa lisääntyä muodostaen epidermikseen rihmaverkoston. Rihmamaiset filamentit kolonisoivat myös karvafollikkelit. Ihottuma-alueelle muodostuu kostea keratinisoitunut rupi, joka irtoaa helposti karvatupsua nostettaessa. Iho voi myös olla poimuuntunut ja paksuuntunut, erityisesti, jos ihottuma on perineumin alueella. Ihottuma ei ole kutiseva eikä kivulias, paitsi jos sekundaarinen bakteeritulehdus on komplisoimassa tilannetta. Tulehdus voi parantua itsestäänkin, jos iho pidetään kuivana, karvat ajellaan pois, eikä ihoa haudota loimien alla tai paksuilla voidekerroksilla. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan parenteraalista antibioottihoitoa.

Esiintyminen Suomessa
Dermatophilus congolensis eristettiin Suomessa tautitapauksesta tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna1998 Pohjois-Suomessa sijainneella hevostallilla (Kuronen & Hirvelä-Koski, Suomen Eläinlääkärilehti 106:6, 2000). Tämän jälkeen eristyksiä on tehty EELAssa/Evirassa muutamia, tilastojen mukaan kahdesti vuonna 1999 ja kahdesti vuonna 2005. Nämäkin tapaukset on todettu Pohjois-Suomessa. Vuonna 2007 syksyllä bakteeri on eristetty Helsingin seudulta. Tapauksia on ilmeisesti ollut kuitenkin paljon enemmän. ”Hevosmiesten tietotoimiston” mukaan kuluvana vuonna tartuntaa on jopa ollut runsaasti. Osa tapauksista on todennäköisesti diagnostisoitu pelkästään tyypillisen kliinisen kuvan perusteella. Näytteitä on saatettu tutkia myös muissa laboratorioissa kuin Evirassa. Laboratoriovarmistusta ei kaikissa tapauksissa saada, mm. sekundaariset tulehdukset tai virheellinen näytteenotto vaikeuttavat Dermatophilus –diagnostiikkaa. Lievät tapaukset eivät todennäköisesti tule lainkaan eläinlääkärien tietoon. Esiintyvyydestä ja yleisyydestä ei ole saatavissa tarkempaa tilastotietoa, koska tauti ei kuulu vastustettaviin eikä ilmoitettaviin eläintauteihin.

Näytteenotto ja tutkimukset
Bakteeri voidaan osoittaa ihottuma-alueelta irrotetusta ruvesta mikroskopoinnin ja/tai bakteeriviljelyn perusteella. Epäilystä on hyvä mainita myös lähetteessä, koska viljely vaatii erikoistoimia. Mikroskooppipreparaatti onnistuu parhaiten, jos se tehdään heti ruven irrottamisen jälkeen. Ruven kostealla alapinnalla sivellään objektilasille kohtalaisen paksu levite. Näytettä ei pidä kuitenkaan hieroa lasiin voimaperäisesti, koska bakteeririhmat fragmentoituvat herkästi kokkimuotoon, eikä tyypillisiä haaroittuvia ”ratakiskomaisia” rihmoja silloin saada näkyviin. Rupimuodostuma lähetetään pienessä muovipurkissa tai muussa sopivassa näyteastiassa asianmukaisesti pakattuna laboratorioon viljeltäväksi. Myös objektilasi kannattaa lähettää värjättäväksi laboratorioon, ellei itsellä ole hyvää kokemusta mikroskopoinnissa. Tyypilliset rakenteet näkyvät paremmin Giemsa-värjäyksellä kuin gram-värjäyksessä. Tulkinta vaatii kuitenkin asiantuntemusta.

Lisätietoja:
Ryhmänjohtaja Eija Seuna, p. 020 77 24452

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400