MRSA-bakteerin esiintymisen seurantaa sioissa jatketaan

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 3/EEO/2011 mukaisesti Suomessa toteutetaan määräaikainen sikojen MRSA- bakteerin seuranta myös vuosien 2011 - 2012 aikana. Edellisen 2009 - 2010 seurannan tulosten mukaan MRSA:ta näyttää esiintyvän Suomessa sioilla odotettua enemmän. Sikojen kanssa työskentelevien ihmisten työperäinen altistuminen MRSA:lle on mahdollista. Sikalatyöntekijöiden lisäksi tämä koskee mm. sikapraktiikkaa tekeviä eläinlääkäreitä.

» Lue lisää

Ajankohtaista keskustelua sikojen tuonneista ja tautiuhista

Keväällä alan lehdissäkin esillä ollut uutinen koskien elävien sikojen tuontia Tanskasta on herättänyt vilkasta keskustelua sikojen tuonteihin liittyvistä tautiuhista. Suomalaisen tuotannon vahvuuksia ovat olleet maailmanlaajuisesti ajatellen poikkeuksellisen hyvä eläintautitilanne ja se, että mikrobilääkkeiden käyttö eläimille on Suomessa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna vähäistä. Eviran sikatautiasiantuntijat ovat sitä mieltä, että näiden vahvuuksien eteen kannattaa tehdä työtä ja eläintuontien yhteydessä tautiriskit kannattaa minimoida.

» Lue lisää

Peippolintujen loistautia taas liikkeellä ruokintapaikoilla

Erityisesti viherpeippoja vaivaava loistauti, trikomonoosi, näyttää jälleen yleistyneen kesällä 2011. Tautiin sairastuu myös muita varpuslintuja. Evirassa on varmistettu trikomonoosiepidemioita Vantaalla, Jämsässä ja Ylitorniossa, joista jälkimmäinen on tähän mennessä pohjoisin tunnettu taudin esiintymispaikka.

» Lue lisää

Terveiden nautojen BSE-testauksen ikäraja nousi heinäkuun alussa

BSE-taudin varalta terveistä naudoista tehtäviä tutkimuksia on vähennetty 1. heinäkuuta 2011 lähtien Suomessa sekä eräissä muissa EU-jäsenmaissa. Uusista ikärajoista on säädetty uudella komission päätöksellä sekä kansallisella asetuksella, joka tuli voimaan 1.7.2011.

» Lue lisää

Eläinlääkärirekisterin internethakupalvelu avautui 1.7.2011

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira avasi 1.7.2011 eläinlääkärirekisterin julkisen tietopalvelun. Siitä löytyvät perustiedot eläinlääkärinammatin harjoittajista. Suomenkielinen internethakupalvelu pohjautuu Eviran ylläpitämään eläinlääkärirekisteriin, joka on osa eläinlääkintöhallinnon Elite-tietojärjestelmää.

» Lue lisää

Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä - riskiprofiili

Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä sikojen ja villisikojen virustauti, jolla on myös vakavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Se on lakisääteisesti vastustettava. Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on valmistunut raportti afrikkalaisen sikaruton mahdollisista maahantuloreiteistä Suomeen.

» Lue lisää

EFSA ja Euroopan tautikeskus ECDC ovat julkaisseet yhteisen bakteerien antibioottiresistenssin v. 2009 seurantaraportin

Raporttiin on ensimmäisen kerran yhdistetty tiedot sekä ihmisistä että eläimistä ja elintarvikkeista peräisin olevilla zoonoottisilla ja indikaattoribakteereilla esiintyvästä antibioottiresistenssistä eli mikrobilääkkeisiin kohdistuvasta vastustuskyvystä. Zoonoottisista eli ihmisten ja eläinten välillä tarttuvista bakteereista tärkeimpiä ovat salmonellat ja kampylobakteerit.

» Lue lisää

Rapuruton esiintymistä tutkitaan yhteistyössä

Jokirapukantojen turvaamiseksi tarvitaan ohjeistusta rapukantojen ruttotilanteen hallitsemiseksi ja sen mukaiseen rapukantojen hoitoon ja käyttöön. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsähallitus selvittävät yhteistyössä piilevän rapuruton esiintymistä jokirapukannoissa. Yhteisprojekti on kaksivuotinen ja osittain MMM:n rahoittama.

» Lue lisää

Lääkeluettelot Eviran sivuilla

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.
Lääkeluettelot


 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
Saparo - uutiskirje eläinlääkäreille
 

MRSA-bakteerin esiintymisen seurantaa sioissa jatketaan

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 3/EEO/2011 mukaisesti Suomessa toteutetaan määräaikainen sikojen MRSA- bakteerin seuranta myös vuosien 2011 - 2012 aikana. Edellisen 2009 - 2010 seurannan tulosten mukaan MRSA:ta näyttää esiintyvän Suomessa sioilla odotettua enemmän. Sikojen kanssa työskentelevien ihmisten työperäinen altistuminen MRSA:lle on mahdollista. Sikalatyöntekijöiden lisäksi tämä koskee mm. sikapraktiikkaa tekeviä eläinlääkäreitä.

Tällä kertaa MRSA-seurannan kohderyhmäksi on valittu sikaterveydenhuollon (Sikava) erityistasolle kuluvat sikalat. Tavoitteena on seuloa kaikki Suomen jalostus- ja muut uudistuseläimiä tuottavat sikalat MRSA:n osalta. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA suosittelee erityisesti näiden sikaloiden MRSA-tilanteen selvitystä torjuntatoimien suunnittelun pohjaksi. Mahdollisista MRSA-bakteeriin kohdistuvista kansallisista jatkotoimenpiteistä päätetään seurannan tulosten valmistuttua.

Näytteidenotto alkaa kuluvana vuonna viikolla 39, ja viimeisiltä tiloilla näytteet otetaan marraskuussa 2012. . Tavoitteena on vuoden aikana kerätä näytteet noin kolmen tilan viikkovauhtia. Näytteenoton toteuttavat kunnaneläinlääkärit virkatyönä.

Aluehallintovirastot toimittavat seurantaan osallistuville kunnaneläinlääkäreille määräyksen yhteydessä myös tarvittavat näytteenotto-ohjeet, lähetteet ja aikataulun. Näytteiksi otetaan sierainlimanäytteitä useista sioista. Näytteet tutkii Evira. Valtio vastaa seurannan kustannuksista.

Evira ilmoittaa tutkimustuloksen tuottajalle, sikalan terveydenhuollosta vastaavalle eläinlääkärille ja kunnaneläinlääkärille sekä Sikavan terveydenhuoltoeläinlääkärille. Todetuista MRSA-tapauksista Evira ilmoittaa myös pitopaikan sijaintialueen aluehallintovirastolle ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

MRSA ei ole Suomessa lakisääteisesti eläimillä vastustettava eläintauti, eikä sille ole laadittu valvontaohjelmaa. Tilalla tehtävät toimenpiteet ovat vapaaehtoisia ja niistä ohjataan keskustelemaan sikojen terveydenhuollosta vastaavan eläinlääkärin kanssa.

Yleistä MRSA:sta

MRSA eli metisilliinille resistentit Staphylococcus aureus –bakteerit ovat stafylokokkibakteereita jotka eroavat muista stafylokokkibakteereista vain antibioottiherkkyytensä suhteen. MRSA-bakteerit ovat vastustuskykyisiä eli resistenttejä kaikille beetalaktaamiantibiooteille, mutta ne eivät tartu tai aiheuta tulehduksia muita stafylokokkibakteereita herkemmin. MRSA -bakteerit eivät ole erityisiä taudinaiheuttajia sioilla.

Tärkein keino torjua MRSA- tartuntoja on hyvä yleis- ja käsihygienia. Tämä pätee niin ihmisten kuin ihmisten ja eläintenkin väliseen kanssakäymiseen. Lisäksi antibiootteja tulee käyttää vain, kun lääkäri tai eläinlääkäri on todennut sen tarpeelliseksi. Näin voidaan vähentää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien leviämistä. Evira ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraavat yhteistyössä MRSA-tilanteen kehittymistä Suomessa.

MRSA- tietoa sikatiloille (pdf, 67 kt)

MRSA- suositus tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä (Eviran julkaisuja 09/2010)

Lisätietoja:
Näytteenotosta tiloilla:
ylitarkastaja Saija Kalenius puh. 040 554 2238,

MRSA -seurannasta:
erikoistutkija Lasse Nuotio puh. 040 489 3443,

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Ajankohtaista keskustelua sikojen tuonneista ja tautiuhista

Keväällä alan lehdissäkin esillä ollut uutinen koskien elävien sikojen tuontia Tanskasta on herättänyt vilkasta keskustelua sikojen tuonteihin liittyvistä tautiuhista. Suomalaisen tuotannon vahvuuksia ovat olleet maailmanlaajuisesti ajatellen poikkeuksellisen hyvä eläintautitilanne ja se, että mikrobilääkkeiden käyttö eläimille on Suomessa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna vähäistä. Eviran sikatautiasiantuntijat ovat sitä mieltä, että näiden vahvuuksien eteen kannattaa tehdä työtä ja eläintuontien yhteydessä tautiriskit kannattaa minimoida.

PRRS suurin uhka

Eviran asiantuntijat pitävät erittäin tärkeänä, että suomalaissikojen hyvää tautitilannetta suojataan edelleen. PRRS-tauti (Porcine Reproductive and Respiratory Syndrome) on yksi merkittävimmistä sikojen virustaudeista, ja sitä pidetään elävien sikojen Suomeen tuonteja ajatellen suurimpana yksittäisenä tautiuhkana. PRRS voisi Suomeen tullessaan aiheuttaa porsastuotannolle ja lihasian kasvatukselle merkittäviä tappioita.

Maamme on Ruotsin ja Norjan ohella yksi harvoja maita, joissa ei esiinny sikojen PRRS-tautia. PRRS-tauti aiheuttaisi porsastuotannolle ja lihasian kasvatukselle merkittäviä taloudellisia menetyksiä emakoiden hedelmällisyyshäiriöiden, lisääntyneen porsaskuolleisuuden ja kasvavien sikojen lisääntyneen sairastumisalttiuden seurauksena. PRRS-taudin lisäksi eläintuontien mukana Suomeen voi tulla myös muita virustartuntoja, jotka voivat aiheuttaa PRRS-tautia vähemmän oireita, mutta silti vaikuttaa sianlihantuotannon kannattavuutta heikentävästi. Virustautien seurauksena bakteerien aiheuttamien jälkitautien vaara yleisesti ottaen kasvaa, ja jälkitaudit puolestaan lisäisivät sikojen kasvatusaikana antibioottilääkitysten tarvetta.

Tuotantoeläinten maahantuonteihin liittyvien tautiriskien minimointi perustuu viranomaisvaatimuksiin koskien kaikkein vakavimpia eläintauteja, minkä lisäksi Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry antaa elinkeinon puolelta täydentäviä tuontiohjeita.

Lue lisää

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Peippolintujen loistautia taas liikkeellä ruokintapaikoilla

Erityisesti viherpeippoja vaivaava loistauti, trikomonoosi, näyttää jälleen yleistyneen kesällä 2011. Tautiin sairastuu myös muita varpuslintuja. Evirassa on varmistettu trikomonoosiepidemioita Vantaalla, Jämsässä ja Ylitorniossa, joista jälkimmäinen on tähän mennessä pohjoisin tunnettu taudin esiintymispaikka.

Trikomonoosin aiheuttaa yksisoluinen alkueläin Trichomonas gallinae, joka elää loisena linnun suussa ja ruokatorvessa. Loista todettiin viherpeipoissamme ensimmäisen kerran vuonna 2008 Varsinais-Suomessa, ja seuraavana vuonna loisen esiintymisalue laajeni nopeasti rannikkoa pitkin Oulun korkeudelle, Uudellemaalle ja Keski-Suomeen. Samoihin aikoihin tauti levisi myös Ruotsiin ja Norjaan. Ruotsissa on, samoin kuin Suomessa, todettu tänä kesänä edellisvuotta enemmän tautitapauksia.

Trikomonoosi on lämpimän vuodenajan tauti, ja loppukesällä, kun lintukannat ovat tiheimmillään, se voi levitä nopeasti. Loinen ei kestä pakkasta. Ruokintapaikoilla tauti leviää helposti yhdenkin sairaan linnun välityksellä. Sairastunut lintu ei pysty nielemään ruokaa, vaikka se loppuun asti yrittääkin syödä. Lintu muuttuu kesyksi ja apaattiseksi, ja nokan ympärys voi olla sotkuinen. Lopulta lintu nääntyy kuoliaaksi tai saa heikentyneenä yleistyneen bakteeri-infektion.

Tartuntojen estämiseksi ruokintapaikkojen puhtaudesta on pidettävä hyvää huolta. Ruokinnan lopettaminen on usein viisainta, etenkin jos tauti on jo levinnyt paikalle. Ihmiseen tai esim. koiriin ja kissoihin loinen ei tartu.

Kuolleita lintuja voi lähettää Eviraan taudin syyn selvitykseen. Erityisesti tautiepäilyt Lapissa ja Itä-Suomessa ovat nyt kiinnostavia, koska noilla alueilla ei toistaiseksi ole juurikaan varmistettuja havaintoja loisesta. Jos linnun tutkimukseen lähettäminen ei ole mahdollista, voi tehdä ilmoituksen lintukuolemista Eviran nettisivuilla.

Ohjeet villieläinnäytteen lähettämiseen (Evira)

Tee ilmoitus lintukuolemista (Evira)

Lisätietoja:
eläinlääkäri Marja Isomursu, p. 020 77 24910

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Terveiden nautojen BSE-testauksen ikäraja nousi heinäkuun alussa

BSE-taudin varalta terveistä naudoista tehtäviä tutkimuksia on vähennetty 1. heinäkuuta 2011 lähtien Suomessa sekä eräissä muissa EU-jäsenmaissa. Uusista ikärajoista on säädetty uudella komission päätöksellä sekä kansallisella asetuksella, joka tuli voimaan 1.7.2011.

Päätöksessä nostetaan terveenä teurastettujen nautojen BSE-tutkimuksen alaikäraja 48 kuukaudesta 72 kuukauteen. Kotiteurastuksessa eläimen omistajan tai haltijan ilmoitusvelvollisuutta on myös muutettu siten, että ilmoitusvelvollisuus koskee yli 72 kuukauden ikäisten nautojen teurastamista omaan käyttöön. Ilmoitus on tehtävä viimeistään teurastusta edeltävänä arkipäivänä kunnaneläinlääkärille.

Terveet naudat – ikäraja 72 kuukautta

Sellaisten nautojen, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu teurastamossa tai kuljetuksen aikana, hätäteurastettu tai teurastettu erikseen ante mortem -tarkastuksessa tehtyjen poikkeuksellisten havaintojen perusteella, BSE-tutkimuksen ikäraja on edelleen 48 kuukautta. Tämä koskee myös tilalla itsestään kuolleita tai lopetettuja nautoja.

Oireilevat, lopetetut ja kuolleet – ikäraja 48 kuukautta

Tämän ikärajan noston arvioidaan pudottavan testattavien nautojen määrän noin puoleen tähänastisista testausmääristä. Evira jatkaa toistaiseksi terveiden nautojen testauksia Helsingin, Kuopion ja Seinäjoen TSE-laboratoriossa.

Lue lisää BSE-tutkimusmääristä:
Nautojen BSE-tutkimukset vuonna 2010 tutkimussyyn mukaan jaoteltuna (pdf, 10 kt)
BSE-seurantanäytteet naudoista vuosina 2001-2010 (pdf, 10 kt)

Lisätietoja:
TSE-toimenpiteistä teurastuksen yhteydessä:
ylitarkastaja Nina Kaario, p. 040 137 3856, ylitarkastaja Tuula Lundén, p. 040 687 5933

TSE-tutkimuksista:
erikoistutkija Hannele Tapiovaara, p. 050 5464 856

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Eläinlääkärirekisterin internethakupalvelu avautui 1.7.2011

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira avasi 1.7.2011 eläinlääkärirekisterin julkisen tietopalvelun. Siitä löytyvät perustiedot eläinlääkärinammatin harjoittajista. Suomenkielinen internethakupalvelu pohjautuu Eviran ylläpitämään eläinlääkärirekisteriin, joka on osa eläinlääkintöhallinnon Elite-tietojärjestelmää.

Elitessä on tällä hetkellä noin 2 200 eläinlääkärinammatin harjoittajan tiedot. Tiedot päivittyvät Elitestä reaaliajassa, niitä ei kuitenkaan voi muuttaa julkisen tietopalvelun kautta.

Tietopalveluun pääsee Eviran suomenkielisen internetsivuston kautta osoitteesta www.evira.fi > Evira > Asiointi > Sähköinen asiointi > Yleiset > Eläinlääkärirekisterin tietopalvelu.

Palvelu julkaistaan ruotsiksi syksyllä 2011.

Eläinlääkärirekisterin julkisesta tietopalvelusta saa tiedon siitä, onko henkilö oikeutettu harjoittamaan eläinlääkärinammattia Suomessa. Aiemmin asian on voinut tarkistaa Evirasta ainoastaan puhelimitse, mutta hakupalvelun kautta tiedon saa myös virka-ajan ulkopuolella. Eläinlääkärinammattia saa harjoittaa mm. henkilö, joka on laillistettu Suomessa eläinlääkäriksi tai eläinlääketieteen opiskelija, jolla on väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen.

Hakutulos sisältää henkilön nimen ja tunnusnumeron sekä tiedot laillistamispäivästä tai väliaikaisen ammatinharjoittamisoikeuden kestoajasta (esimerkiksi Maija Jokinen, laillistamispäätös 15.1.2010 tai Eero Eskola, väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen 2.1.2009 - 2.1.2012). Jos henkilön ammatinharjoittamisoikeutta on rajoitettu, myös se näkyy hakutuloksessa. Rajoituksen tarkemmasta sisällöstä saa tiedon Evirasta puhelimitse.

Tietopalvelusta ei saa henkilön osoite- eikä työpaikkatietoja. Jos henkilön ammatinharjoittamisoikeus on kokonaan poistettu, hänen tietojaan ei löydy tietopalvelusta.

Eläinlääkintärekisterin julkisesta tietopalvelusta voi hakea kerrallaan vain yhden henkilön tiedot. Hakusanana on käytettävä henkilön nimeä tai hänen tunnusnumeroaan. Tunnusnumero on Eviran eläinlääkärinammatin harjoittajalle antama nelinumeroinen luku. Tarkemmat hakuohjeet löytyvät Evira.fi-sivustosta.

Lisätietoja:
sihteeri Kirsi Rantala , p. 020 77 24322, 050 555 3982 (tietopalvelun käyttö)

lakimies Minna Ruotsalo, p. 020 77 24323 (eläinlääkärirekisteriin liittyvät oikeudelliset asiat)

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä - riskiprofiili

Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä sikojen ja villisikojen virustauti, jolla on myös vakavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Se on lakisääteisesti vastustettava. Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on valmistunut raportti afrikkalaisen sikaruton mahdollisista maahantuloreiteistä Suomeen.

Taudin esiintyminen ja maahantuloreitit

Suomessa afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan todettu, mutta huolestuneisuutta taudin maahantulosta lisää se, että vuonna 2011 sitä on esiintynyt lähellä Suomen rajaa Leningradin alueella ja Kuolan niemimaalla.

Tautia esiintyy sekä kesy- että villisioissa suurimmassa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Sardiniassa. Vuodesta 2007 lähtien tautia on esiintynyt Kaukasuksen alueella. Tauti ei tartu ihmiseen, mutta ihmiset voivat esimerkiksi jalkineissaan kuljettaa virusta.

Tärkeimmät mahdolliset maahantuloreitit ovat maahantulo tartunta-alueella matkustaneiden ihmisten mukana, viruksella saastuneen lihan tai lihatuotteen mukana, elävien kesysikojen ja sperman mukana, saastuneiden eläinkuljetusajoneuvojen mukana, kansainvälisen liikenteen ruokajätteen mukana ja Suomeen vaeltavan tartunnan saaneen villisian mukana.

Tilojen tautisuojaus avainasemassa
Akuutissa tautimuodossa eläimillä esiintyy syömättömyyttä, korkeaa kuumetta, verenpurkaumia iholla, veris¬tä ulostetta sekä mahdollisesti ripulia. Kuolleisuus on lähes 100 % ja tauti johtaa kuolemaan 7-10 vrk tartunnan jälkeen.

Koska afrikkalainen sikaruttovirus on erittäin kestävä ja leviää helposti mm. eläinten, ihmisten ja sianlihatuotteiden mukana, sikatilojen tautisuojaus sekä tietoisuuden lisääminen taudin vaaroista ovat avainasemassa, kun halutaan suojata Suomen sikaelinkeinoa afrikkalaiselta sikarutolta.

Lue raportti kokonaisuudessaan:
Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä -riskiprofiili (Evira)

Lisätietoa afrikkalaisesta sikarutosta:
Afrikkalainen sikarutto (Evira)
Eläinten tuonti EU:n ulkopuolelta
(Evira)
Tuliaistuonti kolmansista maista (Evira)
Yksityishenkilön metsästysretkellä pyytämien riistaeläinten lihan ja lihatuotteiden sekä metsästystrofeiden tuontiehdot (pdf, 42 kt)
Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry


Lisätietoa:
erikoistutkija Leena Sahlström, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö,p. 040 489 3375

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

EFSA ja Euroopan tautikeskus ECDC ovat julkaisseet yhteisen bakteerien antibioottiresistenssin v. 2009 seurantaraportin

Raporttiin on ensimmäisen kerran yhdistetty tiedot sekä ihmisistä että eläimistä ja elintarvikkeista peräisin olevilla zoonoottisilla ja indikaattoribakteereilla esiintyvästä antibioottiresistenssistä eli mikrobilääkkeisiin kohdistuvasta vastustuskyvystä. Zoonoottisista eli ihmisten ja eläinten välillä tarttuvista bakteereista tärkeimpiä ovat salmonellat ja kampylobakteerit.

Suolistoperäisten indikaattoribakteerien resistenssi kuvaa välillisesti eläinten mikrobilääkehoitojen yleisyyttä ja tasoa. Indikaattoribakteerit voivat myös toimia resistenssitekijöiden varastona tautia aiheuttaville bakteereille.

Antibioottiresistenssi oli varsin tavallista eläimistä ja elintarvikkeista eristetyillä salmonella-, kampylobakteeri- ja indikaattoribakteerikannoilla vuonna 2009. Resistenssitasoissa oli huomattavaa maakohtaista vaihtelua, mutta tasot pysyivät monin paikoin melko samankaltaisena aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yksittäisten maitten tuloksia verrattaessa on kuitenkin huomioitava, etteivät seuranta- ja raportointijärjestelmät ole edelleenkään täysin yhteneviä maiden välillä. Erityisesti salmonellan seurantatulokseen vaikuttaa huomattavasti se, mitkä salmonellan serotyypit ovat maassa yleisimpiä.

Raportin mukaan erityisen huolestuttavaa on resistenssin esiintyminen tietyille ihmisten lääkinnässä kriittisen tärkeille antibiooteille. Esimerkiksi fluorokinoloniresistenssi oli monissa maissa yleistä siipikarjan ja sikojen kampylobakteereilla; kannoista oli keskimäärin jo puolet vastustuskykyisiä siprofloksasiinille. Myös siipikarjan salmonelloilla esiintyi vastustuskykyä tälle antibiootille, mutta resistenttejä kantoja oli vain noin viidennes. Siipikarjan indikaattori - E. coli kannoista resistenttejä siprofloksasiinille oli lähes puolet. Salmonelloilla puolestaan esiintyi vastustuskykyä yleisesti ampisilliinille, tetrasykliinille ja sulfonamideille; eniten sioilla ja sianlihassa (47-60%), mutta myös naudoilla (37-40%) ja siipikarjan lihassa (27-33%). Myös indikaattoribakteereilla esiintyi yleisesti resistenssiä näille kolmelle antibiootille. Vaikka keskimäärin vastustuskyky kolmannen polven kefalosporiineja kohtaan oli edelleen vähäistä, niin eräissä maissa siipikarjan E. coli-kantojen resistenssi kefortaksiimia kohtaan oli huolestuttavan yleistä.

Suomessa Evira seuraa järjestelmällisesti eläimistä eristettyjen bakteerien resistenssiä FINRES-Vet-ohjelman puitteissa. Ohjelma käynnistyi vuonna 2002 ja se käsittää mm. salmonellat, kampylobakteerit ja indikaattoribakteerit. Indikaattoribakteereita tutkitaan vuosittain vaihtuvalta tuotantoeläinlajilta. Ohjelman viimeisin raportti kattaa vuodet 2007-2009, ja se ilmestyi kuluvan vuoden maaliskuussa. Ohjelman tulokset vuodelta 2009 on kirjattu myös nyt ilmestyvään EFSA-ECDC yhteisraporttiin. Tulokset osoittavat resistenssi-tason olevan Suomessa edelleen yleisesti alhainen. Resistenttien kantojen osuudet ovat tyypillisesti kymmenes-kahdeskymmenesosa Eurooppalaisesta keskitasosta, jos niitä lainkaan löydetään.

Lisää aiheesta internetissä:
EFSAn uutinen(englanniksi)

Seurantaraportti (englanniksi)

FINRES-Vet-ohjelman 2007-2009 raportti (englanniksi)

Eläinten mikrobilääkehoidon periaatteet (Evira)

Lisätietoja:
Eläinten resistenssiasiat:
erikoistutkija Lasse Nuotio, Evira, p. 040 489 3443

Resistenssistä ihmisillä:
FT Jari Jalava, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos THL, p. 020 610 6629

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Rapuruton esiintymistä tutkitaan yhteistyössä

Jokirapukantojen turvaamiseksi tarvitaan ohjeistusta rapukantojen ruttotilanteen hallitsemiseksi ja sen mukaiseen rapukantojen hoitoon ja käyttöön. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsähallitus selvittävät yhteistyössä piilevän rapuruton esiintymistä jokirapukannoissa. Yhteisprojekti on kaksivuotinen ja osittain MMM:n rahoittama.

Projekti aloitettiin vuonna 2010 valitsemalla tarkemman tutkimuksen kohteeksi useita rapuruttohistorialtaan erityyppisiä rapuvesistöjä. Rapukantojen tiheydet selvitetään ja niiden rapuruttotilanne tutkitaan herkällä PCR-menetelmällä. Tutkimus keskittyy erityisesti Pohjois- Suomeen, missä jokirapu ei vielä joudu kilpailemaan täpläravun kanssa elintilasta.

Rapurutto on tuhoisa raputauti, joka voi hävittää vesistöstä jokiravut kokonaan. Viime vuosien tutkimustyön tuloksena on todettu, että joskus tartunta jää piilemään yksittäisiin tartuntaa kantaviin jokirapuihin. Tämä vaikeuttaa kantojen palauttamista uudelleenistutuksin. Tämän vuoksi rapuruttotuhon jälkeen on varmistettava, että vesistössä ei ole enää rapuja, sillä rapurutto ei voi elää pitkään ilman isäntäeläintä. Samoin on varmistettava, että rapuruttoa ei siirretä istutettavien tautia kantavien, mutta oireettomien rapujen mukana.

Tutkittavat vesistöt on luokiteltu rapukannan ominaisuuksien ja rapuruttohistorian perusteella. Erityisesti suojeltavat kohteet ovat vesistöjä, joissa rapukanta on ollut pitkään vahva ja mitään viitteitä rapuruttohistoriasta ei ole. Tarkempaa kontrollia vaativissa kohteissa kanta on heikko tai vaihteleva, ja rapuruttoa on ainakin joskus epäilty. Suunnitelmallisesti hyödynnettävässä kohteessa tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella esiintyvän rapuruttoa. Tällaisena kohteena on mukana Kemijoki, jossa rapuruttotartunta etenee huomattavan hitaasti.

Vuonna 2010 tutkittiin yhteensä yli 400 rapua kahdeksasta järvestä tai joesta. Näytteenottoa jatketaan tulevalla ravustuskaudella. Näytemäärää nostetaan vesistöistä, joissa tulokseen jäi vielä epävarmuutta. Kainuussa sijaitsevasta Mikitänjärvestä näytteitä tutkittiin sekä Evirassa että Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimuksissa käytetyistä eri menetelmistä johtuen näytteenotto uusitaan myös tänä vuonna tulosten varmistamiseksi.

Lisätietoja rapurutosta (Evira)

Lisätietoja:
tutkija Satu Viljamaa-Dirks, Evira, p. 020 77 24962

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400
 

Lääkeluettelot Eviran sivuilla

Lääkeluettelot ja niiden muutokset ovat nähtävillä Eviran internetsivulla.

Lääkeluettelot

 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400