Muutoksia vastustettavien ja ilmoitettavien eläintautien luetteloihin

Maa- ja metsätalousministeriö on muuttanut vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetun MMMEEO:n päätöksen (1346/1995, Eläinlääkintölainsäädännössä D 4) liitteitä 1-3 ja 5-7. Pääasiallinen syy muutokseen on hirvieläinten tuberkuloosin muuttunut määritelmä, mutta samalla liitteisiin on tehty muitakin muutoksia tieteellisen kehityksen tai muualla jo aikaisemmin tehtyjen muutosten seurauksena.

Helposti leviäviä eläintauteja koskevat muutokset

Ahvenanmaan maakunnassa todetut VHS-tapaukset on siirretty valvottaviin eläintauteihin. Tämä vastaa jo aikaisemmin muutettua käytäntöä VHS-taudin vastustuksessa Ahvenanmaalla. Vuonna 2001 todettiin useampi VHS-tapaus Ahvenanmaalla ja taudin saaneiden kalanviljelylaitosten tyhjentämistä ei enää pidetty tarkoituksenmukaisena. Muutos ei käytännössä vaikuta VHS-taudin vastustustoimenpiteisiin, mutta selventää tilannetta.

Vaarallisia eläintauteja koskevat muutokset

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eli EFSAn lausunnon mukaan hirvieläinten tuberkuloosin määritelmään sisältyvät kaikki Mycobacterium tuberculosis-complex-ryhmään kuuluvat bakteerit. Tämä määritelmä on nyt lisätty vaarallisiin eläintauteihin.

Vaarallisista eläintaudeista on poistettu Teschenin tauti. Teschenin tauti on historiallinen tauti, jonka aiheuttaja ja merkitys ovat epäselviä. Tautia ei ole raportoitu mistään maasta moneen vuoteen ja tauti on nyt poistettu Maailman eläintautijärjestön eli OIE:n ja EU:n eläintautiluetteloista.

Valvottavia eläintauteja koskevat muutokset

Ekinokokkoosi on muutettu muotoon ”myyräekinokokkoosi” (E. multilocularis). Hirviekinokokkoosi eli E. granulosus on siirretty välittömästi ilmoitettaviin muihin eläintauteihin. Hirviekinokokkoosia esiintyy vuosittain Suomessa pääsääntöisesti poroilla ja hirvillä, antamatta aihetta viranomaismääräyksiin. Muutoksella pyritään selventämään tilannetta vallitsevan käytännön mukaiseksi.

Uuden asetuksen mukaan kalojen BKD- ja IPN tauti ovat valvottavia vain sisävesialueella ja vaelluskalojen nousualueella. Muutokset vastaavat jo aikaisemmin luotua käytäntöä ja BKD-taudista annetun MMMn asetuksen 3/EEO/2003 säännöksiä, joiden mukaan BKD- ja IPN-taudin leviämistä ei enää rajoiteta merialueella. Merialueella esiintyvistä BKD- ja IPN-tartunnoista on kuitenkin ilmoitettava välittömästi, jotta voidaan selvittää onko tartunta tullut sisävesialueelta.

Lohikalojen paisetauti on poistettu valvottavista eläintaudeista ja siirretty kuukausittain ilmoitettaviin muihin tarttuviin eläintauteihin. Lohikalojen paisetaudin vastustamista ja sen suoja-alueita koskeva MMM:n päätös 1086/1998 kumottiin MMMn asetuksella 470/2008. Tämän jälkeen lohikalojen paisetautia ei käytännössä enää ole vastustettu eläintautilain nojalla.

Valvottaviin eläintauteihin on lisätty kalojen PD-tauti ja SD-tauti, kalojen VHS-tauti Ahvenanmaan maakunnassa, mehiläisten pieni pesäkuoriainen ja mehiläisten Tropilaelaps-punkki. Kalojen PD-tautia tai SD-tautia ei koskaan ole todettu Suomessa, mutta eräät maat, joihin viedään hedelmöitettyä mätiä, ovat edellyttäneet viranomaisten todistavan näiden tautien esiintymisestä. Myöskään valvottaviin eläintauteihin lisättyjä mehiläistauteja ei ole todettu Suomessa, mutta EU-säädökset edellyttävät rajoitustoimenpiteitä niiden esiintymisen yhteydessä.

Ilmoitettavia eläintauteja koskevat muutokset

Välittömästi ilmoitettaviin muihin tarttuviin eläintauteihin on lisätty hirviekinokokkoosi, lehmärokko, paratuberkuloosi, uudet eläimillä esiintyvät influenssat, kalojen BKD ja IPN merialueella, rapurutto ja jänisten ja kanien myksomatoosi.

Lehmärokko on nimestään huolimatta jyrsijöiden tauti, joka voi tarttua ihmiseen. Tauti levisi vv. 2008-2009 lemmikkijyrsijöiden kaupan mukana Tsekistä useaan EU-jäsenvaltioon. Silloin jyrsijöitä ei tuotu Suomeen, mutta Suomessakin esiintyy lehmärokkoa sekä luonnonvaraisilla jyrsijöillä että lemmikkijyrsijöillä. Tauti voi myös tarttua jyrsijöistä ulkona liikkuviin kissoihin. Taudin leviämistä on vaikeaa rajoittaa viranomaistoimenpitein, mutta ihmisiin liittyvän riskin vuoksi sitä on hyvä seurata.

Paratuberkuloosia esiintyi Suomessa yhteensä viidessä lihanautakarjassa vuosien 1992-2000 välisenä aikana. Tämän jälkeen paratuberkuloosia ei ole todettu tuotantoeläimillä, mutta sitä on todettu tarhatussa märehtijässä vuosina 2003 ja 2007. Taudin harvinaisuuden vuoksi siitä olisi ilmoitettava välittömästi.

Eläinten influenssoista lintuinfluenssa kuuluu helposti leviäviin eläintauteihin ja hevosinfluenssa kuukausittain ilmoitettaviin muihin tarttuviin eläintauteihin. Sikainfluenssa kuului aikaisemmin välittömästi ilmoitettaviin muihin tarttuviin eläintauteihin, mutta taudin yleistyttyä tavanomainen sikainfluenssa on nyt siirretty kuukausittain ilmoitettavaksi. Muista eläimillä esiintyvistä influenssoista, mukaan lukien uudet influenssatyypit hevosilla tai sioilla, on ilmoitettava välittömästi. Myös pandeemisen influenssan esiintymisestä eläimillä on ilmoitettava välittömästi.

Rapurutto on siirretty välittömästi ilmoitettavaki sen rapukannoille aiheuttaman suuren merkityksen vuoksi. Jänisten ja kanien myksomatoosia ei koskaan ole todettu Suomessa, ja siksi siitä on ilmoitettava välittömästi.

Sikojen PMWS-tauti on siirretty kuukausittain ilmoitettavaksi, ja ilmoitusvelvollisuus koskee vain kliinistä tautia tilatasolla.

Kuukausittain ilmoitettavan mehiläisten nosemoosin määritelmään on lisätty N. ceranae, jota nykyään esiintyy N. apis- tartuntojen lisäksi.


Muille terveysviranomaisille ilmoitettavia zoonooseja koskevat muutokset


Leishmaniaasista ei enää tarvitse ilmoittaa paikallisesti ihmisten tartuntataudeista vastaaville viranomaisille. Leishmaniaasia todetaan Suomessa silloin tällöin tuontikoirilla, mutta tapausten merkitys omistajien terveydelle on ollut epäselvä, ja useat eläinläkärit ovat kokeneet tämän ilmoitusvelvollisuuden käytännössä hankalaksi.

Muille paikallisille terveysviranomaisille on sen sijaan ilmoitettava koirien ekinokokkoosista ja lemmikkieläinten lehmärokosta. Näillä tartunnoilla on käytännössä merkitystä omistajan terveydelle ja niitä esiintyy suhteellisen harvoin. Koirilla ei ole todettu ekinokkoosia Suomessa moneen vuoteen.

Eläintauteja koskeva lainsäädäntö (maa- ja metsätalousministeriö)

Lisätietoja:
Neuvotteleva virkamies Kajsa Hakulin, maa- ja metsätalousministeriö, p. (09) 160 52433, 040 719 3259


 
© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 029 530 0400